Tiistaina käytiin tokoilemassa parkkiksella Kaisun ja Rudyn kanssa. Pikatokoilemassa tällä kertaa, kun pakkasta oli 10 astetta, parkkis liukas, ja jonkun hupelon omakotiasujan kämppä jäässä ja takanlämmitystä (sekä öljyä...) vailla. Mitään kovin vauhdikasta ei uskallettu tehdä että kukaan ei satuttaisi liukastellessaan, ja siltikin Rudy onnistui telomaan tassuaan.

Rudy aloitti, ja sen jälkeen estradille pääsi Huima. Huimalle ei otettu kuin ruutu, joka meni ihan päin pyllyä, ja sen päälle paremmalla menestyksellä seuraamista. Ruutua piti tehdä vielä vähän lähempää ettei tulisi liukastumisia, mutta ekalla lähetyksellä Huima juoksi taas mustalle jääkokkareelle luullen sitä palkaksi, ja toisella lähetyksellä sen nenään tuli metriä ennen ruutua Rudyn herkkupalkkojen haju ja se teki äkkikäännöksen.   Neljäs toisto taisi onnistua, mutta kyllä oli Huimalta surkein ruututreeni ever. Seuruutin Huiman sitten Cesar-haju-keskittymän läpi, se meni onneksi yllättävän hyvin superhäiriöstä huolimatta.

Tomsku aloitti leikkimällä, ja sen jälkeen vähän seuraamista, enimmäkseen paria askelta ja perusasentoa. Sitten ruutuun, jota ensin kävin näyttämässä sille. Myös Tomppa kaartoi ekalla yrittämällä niille mustille jääkokkareille, mutta seuraavalla taisi mennä jo sinne minne pitikin. Kolmas myös ok.

Päälle vähän lisää seuraamista (nami ylhäällä kädessä tai suussa) ja lisää leikkiä + perusasentoja leikkipalkalla. Kyllä oli ihanaa, kun Tomera oli taas innokkaammalla tuulella. Vähän tavallista enemmän se haisteli maata, mutta selvästikään se ei ollut kumminkaan sijaistoimintohaistelua, ja sitten kun Tomppa teki, se teki ihan innolla. Ja leikki! Ihan mahtavaa, kun se leikkii nyt rennon näköisenä eikä yhtään varovaisesti, niin kuin vielä viime viikolla. Myös kotona se käyttää melkein kaiken valveillaoloaikansa lelujen kanssa vehtaamiseen – taitaa ottaa nyt vahinko takaisin. Ihan kamala vaan ajatella, että raukka kärsi yli puoli vuotta kun välinpitämätön emäntänsä vain katsoi päältä sen kipuja.