Sveitsinportaalin parkkis oli sulanut, ja kun sormiakaan ei nollakelissä palellut, niin olipa aika mahtava treenata! Tosin paikalla oli muitakin innokkaita tokoharrastajia, mutta isolle parkkikselle onneksi mahtui. Kerrankin olin tehnyt jopa treenisuunnitelman, mutta kummankaan eläimen kohdalla niitä ei tullut käytetyksi - Huille piti tehdä palkkamatta, mutta unohdin loppupalkat kotiin, ja Tomeraa en uskaltanut kauheasti päästää juoksentelemaan irrallaan kun vieraat koirat olivat niin lähellä.

Huima aloitti ruudulla: Ekalla meni ruutuun ihan hyvin, toisella lumikokkareen kautta. Pari paikkaavaa ilman perusasentoa; saa näemmä myös Huiman kinttuihin vipinää. Sitten liikkeestä istuminen, joka oli normihidas, ja pitkä seuraaminen, mikä oli aika hyvä. Lopuksi vielä se iänikuinen luoksetulo, joka tökki taas. Huima saa samaan liikkeeseen mahdutettua sekä ennakoinnin että hitaan seisahtumisen. Että tää voi olla vaikeaa!

Tauon jälkeen Huimalle vielä paikallamakuu... Asettelin sen niin että näki koko ajan mitä vieraat koirat tekevät, ja sattuivat vielä tekemään ohjattua noutoa meitä kohti. En kyllä usko että se nouto oli se kynnyskysymys, mutta Huima-höppänä taisi luulla vuorossa ollutta collieta kaverikseen - ainakin sillä oli niin hirveä halu lähteä tarkastamaan että piippasi koko ajan, ja jopa nousi välillä ylös. En muista milloin olisi makuu mennyt näin huonosti! Paikkaava perään, vähän piippasi mutta pysyi, ja lopuksi vielä jättö niin että laitoin Huiman näkösuojaan auton taakse, ja niin se sujuikin ihan hyvin.

***

Tomeralle ekaksi liikkeitä hihnassa – perusasentoja, ihan lyhyitä seuraamisia, ja kaukoja (istu-maa-istu-seis). Ahnehdin kaukoissa vähän pidempää matkaa, ja heti kostautui. Sen jälkeen läheltäkin oli vähän vaikeuksia saada Tomppaa nousemaan. Liikeradat kumminkin hyviä, ja takapalkka toimii.

Sitten uskaltauduin ottamaan ruudun; tyhjään ruutuun, purkki perään. Eka taisi mennä sen saman lumikokkareen kautta mistä Huimakin kaarsi, sitten pari perään ilman perusasentoa.

Ilman hihnaa vielä edestä istumisesta perusasentoon siirtymistä, namilla auttaen ja ilman. Hiukan ehkä valoa tunnelin päässä näkyvissä tässäkin hommassa?

Tomppa oli taas ihan reipas tokoilija, eikä ottanut häiriötä vieraista koirista.

***

Treenien päälle noudatettiin vielä Merja Kortteen ohjetta: jos treenit menevät hyvin, saa itseäänkin palkita. Kaisu palkitsi meidät tällä kertaa  munkkikahveilla, nam!