Aika agilitypainotteisesti meni meidän viikonloppu, vaan on se kumma että mitä enemmän ohjuri hommasta innostuu, sen tylsistyneempiä ovat treenattavat...

Perjantaina vakitreeneissä Tompan kanssa, tällä kertaa taas miniesteillä. Jälleen kuntopiirityyppiset harjoitukset, eli kaksi lyhyttä rataa, ja kolmantena keppejä. Tiina oli kepeillä katsomassa, joten radanpätkät saatiin tehdä itseksemme. Tehtiin kolmisen toistoa per harjoitus, ja keppejä sitten vähän enemmän.

Tomppa aloitti tokalta ratapätkältä, joka alkoi puomilta ja loppui keinulle. Niinpä me saatiin sitten tehtyä hyvin kun jätettiin vaan eka ja vika este menemättä. Ihan ok Tomeran suoritukseksi, vauhti ei nyt päätä huimannut, mutta aika reippain mielin tehtiin. Ai niin ja lopuksi kun piti ottaman vielä jotain yksittäistä, niin Tomera sinkaisi puomille.   Puomi meni mallikkaasti, mutta kun koitin saada sitä sinne sitten uudelleen, niin eihän sitä enää tohtinut. Onneksi älysin olla sitten painostamatta sitä yhtään. Rengasta ei tällä kertaa radalla ollutkaan.

Sitten siirryttiin ekalle pisteelle, missä oli helppo kuuden-seitsemän (?) esteen harjoitus, josta Tomsku selvisi muuten aika hyvin, mutta pöydältä se syöksyi joka kerta vastapuolelta alas. Jos ainoa ongelma on liika vauhti, niin aika jees! Tomera näytti parilla ekalla kierroksella jopa hiukan tyytyväiselle itseensä, mutta kolmas kierros samaa taisi olla jo vähän liikaa kun alkoi jo nenä mennä lattiaan.

Lopuksi kepeille pienen tauon jälkeen, ja siellä Tomera oli jo kuin nukkuneen rukous. Ei saatu mitään tolkullista aikaiseksi edes kuuden kepin vinosarjalla. Semmoinen vinkki tuli jatkoa ajatellen, että kannattaa opettaa vinokepeillä kulmia myöden kaikki valmiiksi, ennen keppien suoristusta. Kunhan vaan muistaisi...

***
Hui pääsi lauantaina varasijalta agikurssille. Päivä oli pitkä, koulutus kesti neljä tuntia ja radanrakennus päälle. Huima oli tavallista vetelämpi, varsinkin ekalla radalla se hyytyi aika pahasti, joskin sitten loppusuora pingottiin niin että reidet rutisi.  Voi olla että Huima otti taas kovasti häiriötä kuutamolla olevasta kartturistaan ja hituroi senkin vuoksi, tosin tuolla hallissa on niin kauhean kuuma, että voi olla ainakin osaksi siitäkin johtuvaa. Ja tuskin Huimalle talven aikana kertyneet ylimääräiset lihatkaan avuksi ovat (no ei se nyt mikään lihava vieläkään ole).

Toka rata oli ekan peilikuva, ja itse olin siellä jo vähän enemmän kartalla. Huima oli edelleen väsy, tosin pieni välikohtaus Brummelin kanssa taisi pikkuisen piristää sitä... Ohjauskuviot menivät edelleen vähän miten sattuu, mutta sain sentään jotain onnistunuttakin aikaiseksi. Pahimpia ohjattavia taitavat tällä erää olla takaakierrot ja pyöritykset. Kummassakin menen helposti koiran tielle, ja lisäksi unohdan sujuvan liikkeen. Pyörityksissä pitäisi muistaa lisäksi kannustaa koiraa siinä samalla, ja liikkua jo eteenpäin loppuvaiheessa. Takaakierrossa pitäisi muistaa, että siinä ei  pyöritä, vaan liike on ikäänkuin koukkaus. Ja ne samanpuoleiset raajat!

Kurssi oli hyvä, harmi että oltiin tällä erää vielä tavallistakin hitaampia. Hyviä vinkkejä tuli myös, mutta kun ei ollut muistiinpanovälineitä, niin jäiköhän mitään päähän..? Ainakin puhetta oli taas siitä magneetista, eli esteet vetävät koiraa puoleensa. Etenkin loppusuorilla pitäisi ajatella tätäkin, ettei lipeä helposta kohdasta esteen ohi (siis ohjaus seinän puolelta). Toinen juttu oli aitojen edessä oleva "kolmio", jonne ei ohjaajalla  pitäisi olla mitään asiaa.

***
Tomppa pääsi lauantaina pitkälle metsälenkille Remon kanssa, eikä onneksi näkynyt ilveksiäkään vaikka hämärissä vasta metsästä pois päästiinkin. Tomera on kyllä henkisesti ihan Remon tasolla, siinä mielessä hyvä parivaljakko.

***
Sunnuntaina lähinnä lenkkeiltiin vaan ihanassa tihkusateessa ja sumussa, kun takametsässä uskalsi taas vaihteeksi pitää porokoiriakin irti. Kauppareissulla koitettiin käydä Konepajalla tekemässä kummallekin ruutu ja kaukot, mutta Huima ne oikeastaan sitten vaan taisi tehdä kun Tomppaa ei oikein hotsittanut...  Oisko se niin, että jos ollaan oltu jo aiemmin kunnon lenkillä, niin Tomeralla ei ole enää mitään tarvetta tehdä tokojuttuja? Kun tuntuu, että tuo on ihan vakiosti sunnuntai-illan ongelma, ettei huvittaisi.

Kotona tehtiin Tomeran kanssa  vielä muutama poispäinkäännös, ja kyllä se vaan niin on, että osteopatia oli ratkaisu tähän hommaan. Nyt pyörähdellään ketterästi kumpaankin suuntaan, kun muutama viikko sitten onnistui vain toiselle puolelle. Kokeilin vielä pyörittää namin kanssa tiiviimpää rinkulaa, ja nyt se Tomsku saa itsensä ihan kunnon kiharalle!

Ja vielä pitää merkitä muistiin, että Tomeran valeraskaus on tältä erää ohi! Karva senkun pöllyää, ja Tomsku on kovasti rentoa ja iloista koiraa.