Kuoppalenkin jälkeen ehdittin vielä tehdä kummallekin esineruutusuikale. Laitoin eläimet pyykkitelineeseen kiinni jotta näkivät kun tallasin ruudun ja vein sinne esineet – Huimahan kuumeni tästä vähän liikaakin, eikä se mitään apuja tarvitsisi, mutta kun en jaksanut viedä sitä välillä sisäänkään.  Kummallekin esineet samoihin paikkoihin, takakulmaan, keskelle vähän edemmäs, ja toisen kulman eteen.

Huima aloitti, ja lievien hallintavaikeuksien jälkeen se ampaisi matkaan ja toi kaksi esinettä hät pikaa. Kolmatta ei enää otettu.

Tomppa sinkaisi myös hienosti perälle, löysi esineen, nosti sen, pudotti, ja jätti niille sijoilleen. Uudelleen lähetettynä lähti sinne takaisin, mutta ei ottanut esinettä. Arvasin sitten että esine oli liian vaikea - se oli vanha ruotsalaisrulla jonka kiinnityssysteemi kilisi kauhean pelottavast.i   Mentiin sitten yhdessä vähän lähemmäs, ja Tomppa löysi ja palautti hienosti keskimmäisen esineen. Sitten mentiin vielä sille rullalle, ja palkkasin Tompan siitä että suostui ottamaan sen suuhunsa. Ja rulla päätyi olkkariin, totutelkoot siihen nyt leikki-innostuksen iskiessä.

****

Aamukepit  (9 kpl, kymmenes ei tuolle nurmiläntille mahdu) menivät hienosti ja vauhdilla, ja nyt kun homma on Tompasta helpompaa niin se ei tarvitse enää mitään superpalkkoja, koirankeksinpuolikas riittää. Tai aika superpalkkahan tuokin tuntuu olevan...  

Ensin hyppy-kepit helpolta puolelta, sitten kepit vaikealta puolelta, ja vielä pari kertaa hyppy-kepit vaikealta puolelta. Sisäänmenokulmat välillä ihan mitä sattuu, ei ongelmia! 

****

Tässä vielä sunnuntai-illan tunnelmia. Huima oli vähän väsynyt ja torkkui sohvalla pää sylissä – sama ilme taisi olla kyllä muullakin porukalla...