Surkeaakin surkeamman ratsastustunnin päälle sännättiin vielä Ridasjärven koulun kentälle tokoilemaan. Kiireessä jäi namipurkit ja loppupalkat kotiin, eikä tietenkään ollut minkään valtakunnan suunnitelmaakaan valmiina. Kenttä oli iso ja loistavassa kunnossa, ja vielä yhdeksän maissa näki juuri ja juuri tehdä jotain. Ihana kevät!

****

Huima aloitti seuraamisella, ja sen jälkeen sen piti tehdä ruutua. Seuraaminen oli taas aika haahuilua – kenttä oli uusi treenipaikka enkä ehtinyt yhtään esitellä sitä Huimalle ennen kuin aloitettiin. Hyvä muistutus, Huima tosiaan vaatii kunnnollisen tutustumisen varsinkin vieraaseen treenipaikkaan, ettei sitten tarvitse kyttäillä puskia kesken kaiken. Vaikka kyllähän se siltikin saattaa kyttäillä...

Jostain kumman syystä (oiskohan siksi ettei olla treenattu ) kummaltakin koiralta näyttää ruutu pyyhkiytyneen muistista ihan kokonaan. Huima katseli vähän aikaa ympärilleen, ja loikki sitten auton vieressä lojuneelle tunnarikassille. Voi pyhä jysäys! Siellä se sitten zoomaili vähän aikaa uudelleen ympäristöä, ja hoksasi kuin hoksasikin ruudun. Pukkilaukalla se sinnepäin kirmaili, mutta enpä edes muista menikö ihan perille saakka...  Paikkausyritykset eivät olleet häävejä nekään, mutta loppuosuus sentään sujui hyvin.

Sitten tehtiin kaukoja (istu-maa-seisköhän?) muutaman metrin päästä, ja kas kummaa, menipä hienosti. Seisomisen Huima pomppaa, mutta antaa pompata vaan kunhan ei eteenpäin pompahda. Pee huiski sivulla ansioituneesti, eikä se häirinnyt Huimaa. 

Lopuksi tunnari, ekaa kertaa täydellä matkalla ja kokonaisena käskytettynä liikkeenä lukuunottamatta luovutusta. Huima piippasi odottaessa ja laukkasi kapuloille hirveää vauhtia, mutta malttoi sentään rauhoittua haistelemaan ja toi omansa härkkimättä muita.

Tompan ja Taikan vuorojen jälkeen vielä lopuksi paikallamakuu, vajaa kolme minuuttia piilossa ja Taikan vieressä. Nätisti se makasi, mutta taisi hunajamarinoidut kalkkunafileet häilyä jo silmissä kun piti piipata melkein koko ajan.   Pari kertaa komensin sitä, mutta eihän se kovin auttanut. Onneksi taskusta löytyi kuivunut mikälie namu, ettei tarvinnut sille sitä filettä ainakaan tarjoilla. Ja nyt pitää muistaa palkata sitä taas jatkossa vähän pahemmilla herkuilla.

****

Tomsku-Tomera oli taas vaihteeksi paremmalla tokoilufiiliksellä liikkeellä. Oiskohan se sen valeraskaus vasta nyt ihan lopullisesti loppu, kun ruoka on maistunut nyt muutaman päivän paljon paremmin, eikä edes soseille tarvitse nyrpistellä kuonoa. Ruudulla yritettiin aloittaa, ja vaikka se oli ihan totaali-hukassa, niin Tomera ei tällä kertaa onneksi masentunut. Pallopalkalla tehtiin,  kun en uskalla sen kanssa treenatessa vetää enää. Ruudun takana oli ihana korkea lumivalli, ja sen päällä kiemurtelu oli Tompasta paljon kivempaa kuin ruudun etsiskely. Tehokuuria ehkä luvassa tässä lajissa? Vinkkejä?

Sitten otettiin seuraamista, taas vähän pidempää pätkää. Eka pätkä niin että nami oli kädessä ylempänä, ja loput suusta palkaten. Omaa vänkyräasentoa lukuunottamatta meni aika kivasti, ihan hiukan ehkä paikoin väljeni tai edisti. Ja kuulemma peitsaa. No eihän siitä pisteitä vähennetä, mutta rumalle se taatusti näyttää. Käännöksiäkin tehtiin vähän joka suuntaan, ei isompia ongelmia niissä.

Sitten tehtiin muutama liikkeestä seisominen ilman seuraamista (ts. mennään vihjeellä liikkeelle). Pysähdykset olivat kohtuullisen nopeat, mutta Pee huomasi että Tomppa vähän teputtaa ennen lopullista seisahtumista. Varmaan treenauksen puutetta, kun ei olla oikeastaan vielä juurikaan seuraamiseen tuota yhdistetty. Päälle tehtiin jokunen naminheittoseisominen, aika hyviä. Parasta Tomerasta taisi olla koko treeneissä se kun Pee demonstroi miten Tomera teputtaa. Siitähän meinasi tulla ihan hepuli kun se oli niin hauska juttu.

Lopuksi otettiin vielä luoksetulo (oisko ollut ihan ohjattuna?). Hyvin jäi odottamaan tällä kertaa – on se kumma miten paljon paremmin koira tekee kun se ei ole paineistettu...   Hyvä vauhti ja nopea lähtö, ilman loppuasentoa.

*****

Vaihteeksi kivat treenit: Huima teki onnistuneesti vaikeita juttuja  (vaikka sitten sähläilikin paljon), ja Tomppa oli ihanan reippaalla tuulella. Ja kyllä vaan se Tomppa keskittyy paremmin kuin kyttä-mummunsa! Yhden kerran Tomera alkoi liikkeitten välillä haistella tiellepäin, mutta tuli heti kutsusta ja unohti tuoksut.