Kop kop, taas on ollut meidän taloudessa kovin auvoisat pari viikkoa. Tomera on pysynyt nahoissaan ja ollut hyväntuulinen, eikä ole päässyt syntymään edes mitään tilanteen alkujakaan. Edelleen Tomppa järsii toista tassuaan, mutta ehkä vähän vähemmän? Lihakset sillä on selässä tosi kireät, ja edelleenkään se ei oikein tahdo antaa hieroa sieltä lannerangasta. Hienoja ilmavia loikkia se kyllä tarpeen tullen tekee, että ei se kovin kipeä voi olla. Reilun viikon päästä on jo se toinen osteopaattikerta, saapa nähdä mitä tällä kertaa löytyy. Hieromista lukuunottamatta Tomeran hoitotoimenpiteet sujuvat kyllä aika kivasti – eilen se nukahti syliin ihan sikiuneen kynsienleikkuun päätteeksi.

Lumen lähteminen on helpottanut lenkkeilyä huomattavasti, ja ollaan jopa käyty pienillä aamulenkeillä.   Tänään aamulenkki tehtiinkin oikein kahteen kertaan, kun Tomera hävisi tarhaan mennessä juuri siksi ratkaisevaksi minuutiksi että katsoin ettei kannata enää lähteä kaahaamaan junalle. Käytiin sitten vielä puolen tunnin lenkki takametsässä niin, että Huima sai olla koko matkan irti ja Tomppa puolestaan visusti kiinni. Tomera taitaa tosiasiassa olla paremmin lähelläpysyvä kuin Huima samassa iässä, että josko sitäkin vielä joskus voisi irti pitää... nyt sillä on vaan niin kovin suuret menohalut.

Huima pysyy takametsälenkeillä  ilahduttavan hyvin näköpiirissä, kunhan sitä vaan muistaa pitää silmällä. Jos se bongaakin jotain, sen on saanut tähän mennessä muuttamaan mielensä – tosin se vaatiin aikamoiset äänivarat...  Mutta tosi mukavaa Huiman kunnossapysymisen kannalta että sitä voi pitää irti. Sitten jos kävellään isommalle kuopalle saakka, saavat molemmat juosta siellä niin paljon kuin sielu sietää. Kun itse kiipeää korkean hiekkakasan päälle, niin koiria saa höpläytettyä juoksemaan päättömästi ylös-alas namin voimalla vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin.   Hiekkakuopparalleissa huomaa miten vikkelä Tomera on, mutta toisaalta se hyytyy sitten melko äkkiä. Sprintterityyppiä. No, edelleen Tomppa on sellainen nälkäkurki että ei ihme että se kykenee liikuttelemaan itseään sutjakasti.

Aamun keppiharjoituspäivitys: ensin pujoteltiin helpolta puolelta, sitten vaikealta, ja päällepäätteeksi hienosti hyppy-kepit ihan ilman sen kummempaa ohjausta tai auttamista.