Pitkälle meni näemmä tänä keväänä jälkikauden avaus, mutta nytpä tuli sekin tehtyä. Tomera muisti heti vaijerin nähdessään mitä on luvassa, ja jäljesti jo lähetyspisteeseen.
 
Jäljellä mittaa vajaa 150 metriä, ei kulmia. Matkan varrella kourallinen froliceja, kaksi keppiä, välipalkkapurkki + loppupalkkapurkki, sekä kaksi rullalle käärittyä tumppua. Noin 7 astetta lämmintä ja kova sivutuuli. Jälki vanheni tunnin verran.
 
Janalta jäljelle matkaa reilu 5 metriä, jälki löytyi heti ja Tomppa lähti varman oloisesti oikeaan suuntaan. Itse jäljestys sen sijaan oli alkumatkasta varsin epävarmaa ja hidasta, tosin kuivat frolicit myös hiukan tökkivät matkantekoa. Pitäisi varmaan jättää ne kokonaan pois sotkemasta.
 
Ekana esineenä oli tumppu, joka löytyi hienosti. Toisena esineenä ollut ruokapurkki löytyi myös hyvin, mutta kolmantena ollut keppi vaati jarrutusta ja hiukan avustustakin. Keppi oli leveän polun etureunassa, ja sen jälkeen polunylitys ja loppumatka sujui huomattavasti paljon varmemmin ja vauhdikkaammin. Kolmas esine (tumppu) löytyi hyvin, ja vaikka olin varma että toinen keppi jää metsään, niin myös se löytyi ihan tuosta vaan, ja jopa tuotiin käteen! Jee! Loppupalkaksi Tomera löysi vielä aimo annoksen naudanmahaa.
 
Maasto oli osin vähän hankalaa, kun metsäkoneet kävivät viime viikolla ruopimassa ja mylläämässä mäen päällä. Tosin se ei tainnut Tomppaa haitata, koska juuri tuo myllätty alue jäljestettiin sujuvimmin. Kovasta tuulesta huolimatta Tomera pysyi aika tarkkaan jäljen päällä koko matkan.
 
*****
Jätin esineet jäljelle ja tehtiin Huiman kanssa uusintakierros. Se painoi menemään taas tuttuun tyyliinsä hiukan kyyryssä, ja nautti ihan kauheasti. Pitää muistaa jatkossakin antaa sen huvitella noilla Tomeran jäljillä.
 
****
Illalla tokoiltiin vielä kummankin kanssa vähäsen omalla pihalla. Huima aloitti, ensin tehtiin kaukokäskyjä rappusella, ja siinä ne sujuvat tosi hyvin. Huima on paljon rennompi, johtuen ehkä siitä että olen itse rennompi kun ei tarvitse pelätä edistämistä. Haittapuolena sitten vaan se että vire tahtoo nousta taas vähän vääräksi. Hyvät ripeät vaihdot niin kaukaa kuin mahduin käskyttämään (=10 metriä?).
 
Lyhyitä seuraamisia, josko se auttaisi tuohon kaavion alkupään tahmaisuuteen. Luoksetuloja ilman luoksetuloa. Kovastakin vauhdista hyvät stopit, mutta kun Huima ei osaa kiertää, tuo on vähän hankalaa hommaa. 
 
Seuraamista pidemmällä kaaviolla + liikkeestä istuminen + loppupalkka.
 
Päälle tehtiin vielä tunnari. Sain vinkiksi, että paineistuvalle koiralle saattaa auttaa se, että ohjaaja on piilossa, jolloin koira saa työrauhan eikä tarvitse ottaa paineita. Näytin Huimalle sokkelin vieressä olevan kapularivin, sitten siirrytiin nurkan taakse, ja sieltä lähetys etsimään. Huima toi oman kapulansa nopeasti ja iloisesti, mutta hiukan se oli vlelä reunimmaista käynyt tuuppaamassa kun se oli vinossa. Mutta niin nopeasti nouto kävi, että ei se kyllä kovin ole arpomaan ehtinyt. Huippua!
 
***
Tomskulle otettiin myös kaukoja, ja nyt on pakko myöntää että istuminen on ihan kateissa. Jokaisen istumisen tilalle se tahtoo tarjota seisomista...  Tuplakäskyillä se istui, mutta se nyt ei ole oikein hyvä homma. Tarpeeksi kun tahkottiin se alkoi istumaan ekalla käskyllä, ja sai palkan heti jokaisesta. 
 
Sitten piti ottaa suoraa seuraamista täyskäännöksillä, perusasennoilla ja juoksulla, sekä vähemmällä palkalla. Kyllähän se Tomera teki ja pysyi mukana, väljeni vaan aika reippaasti useampaan otteeseen. Ei olla paljon tälläisiä tehty, ehkä se siitä kun Tomera huomaa että siitä seuraa sitten isompi loppupalkka.
 
Myös Tomera sai tehdä tunnarin loppupalkan jälkeen. Enpä tiedä pitäisiköhän sillekin ottaa tuota omassa rauhassa etsimistä, kun myös se selvästi paineistuu. Sen paineistuminen ei näy niinkään härkkimisenä kuin Huimalla, vaan hitautena ja kaiken ylimääräisenkin haisteluna.
 
***
Tompan vinokepit siirtyivät myös viikonloppuna eri paikkaan, yksi tuli lisää ja rivi suoristui ja kepit oikenivat. Edelleen kepeissä on kohtalainen kulma, mutta aika paljon niitä tuli suoristettua. Ekalla lähetyksellä Tomppa ei oikein tiennyt että minne sen pitäisi mennä, muttta kun kerran avitin sitä namilla, niin sen jälkeen se pujotteli taas ihan itsenäisesti. Vauhti tosin on hidastunut aika paljon, enkä ihan heti arvaa kokeilla sen kanssa vaikeampia sisäänmenoja. Mutta eiköhän se siitä taas lähde!
 
***
 
Lauantaina käytiin metsälenkillä Rudyn kanssa. Siinä missä me ihmiset käveltiin jotakuinkin kahdeksan kilometriä, juoksivat koirat ainakin tuplamatkan. Varsinkin kun Tomppa otti ja eksyi metsään... Enpä olisi uskonut että mullekin osuu ristiksi pöljä porokoira joka ei omin avuin löydä takaisin porukkaan.   Pysyttelisi sitten edes Huiman matkassa, se kun osaa aina takaisinkin jos jonnekin lähtee...
 
Tomera ehti olla ehkä vartin verran hukkateilla – jos kyseessä olisi ollut Huima, oltaisiin vaan jatkettu matkaa, mutta kun Tompan kohdalla oli omat epäilyksensä, niin palattiin muutama sata metriä takaisinpäin. Ja sieltähän se kadonnut lammas löytyi juuri sieltä mistä oli metsään mennytkin.  Sen verran se oli ehtinyt hätääntyä, että piti ihan piipittää jälleennäkemisen helpotuksesta...  Luultavasti se oli juoksennellut tietä edestakaisin eikä ollut kyennyt hädissään käyttämään nenäänsä.