Aika menee menojaan, Tomera täytti lauantaina kaksi vuotta. Mistään ei kyllä huomaa ettäkö sen pitäisi alkaa olla aikuinen – edelleen sen mielestä ihan yliveto-hommaa on vessapaperirullien ja sanomalehtien repiminen, ja se saattaa vinguttaa vinkuleluaan tuntitolkulla. Se myös mörköilee mitä ihmeellisimpiä juttuja, ja perjantaina se jopa molskahti vahingossa lampeen kuin pikkupentu ikään. 

 
Tavallaan aika mukavaa että Tomerasta kasvoi niin täysin erilainen koira kuin Huimasta, vaikka jotain Huimamaista taisikin olla kiikarissa kun lapsenlasta tahdoin. Saas nähdä vieläkö tuo tuosta aikuistuu, vai jääkö ikuisesti tuommoiseksi puolivuotiaan tasolla olevaksi. Ehkä sitä pitäisi paapoa vähän vähemmän, ja antaa sen selviytyä itsekseen vähän enemmän. Vaan onhan se ihan loistopakkaus pöhköilyineen kaikkineen. 
 
Tomeran synttäripäivä meni lauantaina nolosti ohi, kun huomasin vasta seuraavana päivänä että taas on tullut vuosi lisää. Niinpä myös virallinen synttäripotretti jäi ottamatta. Josko tässä tällä viikolla tulisi vielä sopiva tilaisuus sankarin  ikuistamiseen.