Taas piti lintsata töistä että päästiin harrastamaan, kun eilen alkoi kolmen kerran mittainen Virve Sormusen BH-kurssi Järvenpäässä. Hiukan pelkäsin että mitä siitä tulee, kun Tomera on ollut taas pikkuisen herkkänä viime päivät. Toivottavasti herkkäily on vain lähestyvän juoksun oireita eikä merkki siitä että siltä on pää pehminnyt ihan  lopullisesti. 
 
Kurssipäivän aiheena oli seuraaminen ja paikallamakuu, ja lisäksi puhuttiin yleisesti kokeen kulusta ja PK-tottiksesta yleensä. Virve painotti, että vaikka PK-puolella yleensä ollaan p-jäykkiä, niin ei siellä tarvitse olla. Koirasta pitää pitää huolta ja tehdä niin kuin koiralle on paras, eikä tuomaria tarvitse miellyttää Eli ihan samoin toimitaan kuin missä tahansa muussa harrastuksessa. Liikkeiden välissä saa kehua ja taputtaa, ja ottaa sitten uuden perusasennon. Tuomarin puhuessa koiraa ei tarvitse istuttaa perusasennossa sivulla. Huiman BH-kokeessa jäykistelin ihan urakalla, toivottavasti Tompan kanssa osataan ottaa rennommin jos joskus kokeeseen saakka uskaltaudutaan.
 
Muut koirat makasivat paikallamakuussa rivistössä sillä välin kun ensimmäinen koira seurasi. Hiukan epäilevällä asenteella jätin Tomeran hihnanmitanpäähän, mutta taas se yllätti ja makasi rauhallisesti vieraan airiksen vieressä selkä jalkapallopeliin päin ja katseli kun aussi teki seuraamista. Oli ihan sen näköinen että voi maata siinä vaikka maailman tappiin jos tarvitsee. Välipalkkailin sitä kyllä varmuudeksi, mutta olipa eka kerta kun tehtiin näin pitkää makuuta ja onnistuneesti! Aikaa oli ehkä vajaa viisi minuuttia, mutta varsinkin häiriön määrään nähden ihan loistavaa!
 
Tomera pääsi seuraamisvuoroon toisena. Alustin meidän ongelmia, mutta Virve käski vaan rohkeasti seuruuttamaan Tomppaa pidempään ja ilman namia tai mitään apuja. Parikymmentä metriä mentiin parhaimmillaan aika hienosti, kyllä tämäkin taitaa olla vaan ohjaajan päänupista kiinni. Kontakti oli koko ajan hyvä, samoin paikka "menosuunnassa". Sivuväljyyttä tuli kyllä välillä, ja korjailin sitä sitten kielellä naksuttelemalla. Se kyllä auttaa, mutta Virve käski ennemmin ottamaan vaan uuden perusasennon ja lähtemään liikkeelle uudelleen. Sitten vaikka ihan parin metrin hyvän seuraamisen jälkeen palkka. Ekaa kertaa taisin antaa Tomeralle pari pakotettakin kun se nyt kerran remmissä oli, ja sekin toimi ihan hyvin. Pitäisi varmaan tehdä yleensäkin enemmän hihnassa, kun itselläkin on silloin jotenkin varmempi olo.
 
Samoin pitää ottaa nyt ryhtiliike tuon hiljaisuuden kanssa. Kun olen itse epävarma, kehun ja palkkaan ihan liikaa. Tomeran pitäisi olla sillä kannalla, että kaikkein parasta on kun on ihan hiljaista. Kumma kun Huiman kanssa tämä onnistuu kyllä, mutta Tomeran kanssa on niin kovin vaikeaa. Tehtiin oman vuoromme jälkeen vielä pätkiä niin että olin hiljaa ja vähän lyhyemmästä pätkästä lihapullanpala, ja lopuksi tolkuttoman pitkä seuraaminen ja vapautus Cesar-purkille (jonka Tomppa oli kyllä taskusta bongannut). Pitkä seuraaminen meni loistavasti siihen saakka kunnes paikalle kopsutteli hevonen, ja sen jälkeen meni aika läskiksi. Koitin saada sen verran vielä onnistumaan että sain sen palkattua. Mutta periaate tuli testatuksi, ja ilman häirikkö-hevosia luultavasti toimii! Ja ihan sama juttu toimii Tomeralla kuin Huimallakin – jos ohjaaja hymyilee, seuraaminen on paljon tiiviimpää. 
 
Lopuksi kokeiltiin vielä paikallamakuuta, ja eipä olisi kannattanut. Tomera oli siinä vaiheessa että ei pää enää kestänyt, ja koitti pompata koko ajan ylös. Sitten pysyi kun menin sen vierelle seisomaan, ja palkkasin sitten siitä.
 
Tomsku oli varsin hieno oppilas kumminkin, ja ihme juttu kun sitä ei häirinnyt jalkapallonpelaajat, suunnistajat (joita juoksi ihan kentän poikki), tai toiset koirat. Heppa oli ainoa mistä se otti häiriötä, ja siinä kohtaa se alkoi olla jo muutenkin väsynyt. Hyvä Tomsku! Tomera on siitäkin kummallinen treenattava, että sillä ei juuri nenä käy maassa, vaikka tuollakin oli selvästi kylvetty nameja ihan urakalla. 
 
****
Huima pääsi Tomeran treenien alkaessa Hillen kanssa kävelylle. Ja olisi päässyt pidemmällekin kävelylle jos olisi ollut hiukan yhteistyökykyisempi... Huimasta oli ihan epäreilua että nuoriso treenaa ja hän ei, joten kentältä poispäin mennessä se jarrutteli, ja takaisinpäin tullessa kiskoi kuin hinaaja. Ja kentän lähellä mekkaloi. No, ihan kiva että toisella olisi intoa treenata.
 
****
Sitten käytiin nopeasti viemässä Hille ja Huima Myllikseen, ja jatkettiin Tompan kanssa agilitykurssille Koiraurhikselle. Tällä kertaa oli eri sijainen kuin viimeksi, ja ihan pätevän tuntuinen olikin. Sinänsä harmi vaan että kun joka kerta on eri vetäjä, niin koiratkin pysyvät vieraina.
 
Harjoitukset olivat tälläkin kertaa ihan alkeiskurssihommia, mutta voi olla ihan hyväksikin Tomeralle. Ja kyllä se oma ohjaus joutui jo tässäkin koetukselle, että eipä siinä mitään. Kaikkien kolmen harjoituksen aiheena oli nopeat tiukat käännökset.
 
Eka harjoituksessa mentiin ensin yhden aidan yli ja 180° käännös, sitten sama kahdella aidalla ja takaisin ekalle. Rintamasuunta koiraan päin, ja palkka piti antaa ihan siivekkeen juureen. Sama tehtiin kummaltakin puolelta kääntyen. Tämä oli meille ihan helppo harjoitus. Ensin tehtiin niin että olin itse siivekkeen takana, mutta koska Tomera kääntyy aika pienessä tilassa, niin siirryin itse siivekkeen eteen.
 
Toinen harjoitus tehtiin niin, että kolmen linjassa olevan aidan jälkeen tuli puolivalssilla 90° käännös, ja vikalta aidalta 180° takaisinpäin. Kolmannen aidan jälkeen piti taas olla oma rintamasuunta koiraan päin, ja kääntää koira tavallaan  kahdella kädellä sivuun. Tämä ei ollut enää ihan niin helppoa – tein väkisin perinteistä valssia, vaikka koiraa olisi tavallaan pitänyt odottaa kauemmin rintamasuunta säilyttäen. Eli tavallaan teputtaa ristiaskelin itse taaksepäin. Toisella kerralla sain ekan käännöksen sujumaan paremmin, mutta sitten kun kaikki keskittyminen meni siihen, niin toka käännös tuppasi olemaan aikas kömpelö. 
 
Kolmas harjoitus menikin sitten ihan mönkään. Tomppa alkoi olla varmaan jo vähän väsynyt, ja lisäksi ohjaaja oli pelästyttänyt sen edellisen harjoituksen päättteeksi näyttämällä kuinka teputetaan lyhyin askelin ja vauhdilla. Siis ihan järkyttävää!    Tai sitten Tomeraa hidastutti läpinäkyvä putki, who knows? Ideana oli kumminkin tehdä tuota samaa käännöstä putkella ja sen edessä olevalla aidalla. Tomppa meni putken vähän hitaasti (vaikka se on sen lemppari!), eikä katsonut hypylle tullessa yhtään ohjausta, vaan tuppasi väkisin tulemaan putkesta vaan suoraan luokse. Sain kauhealla työllä kerran onnistumaan, ja siitä sitten palkka. 
 
Lopuksi en malttanut olla ottamatta omin päin vielä hypyllä kahdeksikkoa ja takaakiertoja sillä välin kun muut vielä keskustelivat. Takaakierrot olivat hitaita, mutta kahdeksikosta Tomera innostui. Siihen oli sitten ihan hyvä lopettaa.
 
Eipä tuossa tunnissa paljoa ehdi, mutta meille varmaan ihan hyväkin kun käydään jo tottistelemassakin alle. Tomera oli Tomeraksi ja päivän rasituksiin nähden kyllä kauhean reipas, ja sen kanssa on ihana tehdä kun se yrittää parhaansa ja keskittyy ohjaajan eikä vieraisiin koiriin tai hajuihin.