Tomeran agitunnilla jatkuivat tekniikkatreenit. Muut aloittivat taas kepeillä ja me levättiin laakereillamme, mutta ensi kerralla me aletaan tehdä puomiharjotuksia kun muut kepittelevät. Jos treenit jatkuvat noin tekniikkapainoitteisina hinkutuksina, niin olen kyllä vähän huolissani Tomeran motivaatiosta. Nytkin se aloitti innolla, eikä meinannut edes pysyä paikoillaan lähdössä, mutta hyytyi koko ajan enemmän ja enemmän, ja toisessa harjoituksessa sain jo innostaa sitä ihan urakalla. Tarvittaisiin väliin motivaatio- ja vauhtiharjoituksia! 

Kahta viikonlopun kolmosten radanpätkää tehtiin, ja yllättävänkin hyvin niistä selvittiin. Toistoja piti tehdä vaan ihan liikaa. Tompan paras puoli on kyllä se, että se koittaa ihan viimeiseen saakka mennä sinne minne ohjataan, eli jos ohjuri tekee oikein, niin Tomppa kyllä menee. Ikävä kyllä se ohjaus vaan on aika usein pielessä... Ehkä Tomera väsyy siksi niin nopeasti että sen kaikki voimat menevät tuohon kauheaan keskittymiseen.

Ratapätkät näyttivät tältä, eka aloitettiin pelkällä pakkovalssilla, ja sitten tehtiin koko kuviota kumminkin päin, ja lisäksi pelkkää putkea ja pakkovalssia kun siinä oli mukamas ehtimisongelmia. 

Toisella pätkällä Tomera alkoi olla jo puhki, ja tämän kuvion sijaan oltaisiin tarvittu jotain kivaa ja helppoa. Vaan tämä tehtiin, ja vaikka vauhti oli hidas (tai siitä johtuen...) saatiin kuvio menemään heti ekalla kerralla. Ohjaus oli hiukan hidas, joten koitettiin parantaa vielä toisella yrittämällä.

Voi olla että ensi kerralla kokeillaan tehdä pelkällä pallopalkalla, josko se toisi intoa lisää. Pallon kanssa ei tule edes humputteluongelmia, se kun palautetaan heti. Ihana Tomeran kanssa on kyllä treenata kun se ei sovella mitään omiaan, ei säntäile esteille eikä ole muiden koirien tai ihmisten perään. Me varmaan vaikutetaan kyllä harvinaisen tiukkapipoiselle treeniparille noitten iloluonteisempien joukossa. 

****

Tiistain touhut koirat kulkivat ekan kerran erillään, kun en viitsinyt ottaa Huimaakaan suotta bh-treeneihin. Treenien väliajalla kävin sitten Huiman kanssa kaksin metsässä, ja voi että meillä oli hauskaa! Pitäisi ehdottomasti päästä Huiman kanssa useammin kaksin liikenteeseen kun se näköjään nauttii siitä niin kovasti. Kaikki metsän kepit ovat itsellä, ja kuopalla saa rallata mielin määrin. On se vaan ihana tuo mummukoira. 

Illalla pelkäsin yhteenottoa kun Tomera kotiutui agitunnilta, mutta ei se sitten kukkoillutkaan Huimalle  yhtään.