Kelliksen treeneissä eilen oli vetäjänä ekaa kertaa Jenni, ja kyllä vaan pitää sanoa, että itse valioksi saakka kisanneet osaavat yleensä myös kouluttaa...
 
Huima aloitti, ilma oli aika lämmin ja virittelyyn piti panostaa vähän tavallista enemmän. Vaan kun Huiman sai vireeseen, se tekikin sitten koko rupeaman kovin innokkaasti. Askelsiirtymillä ja kaukoilla aloitettiin omatoimisesti, ja sitten mentiin ohjattuun noutoharjoitteluun.
 
Ensin Huimalle tehtiin malttamisharjoitus, josta tiesinkin etukäteen että se on sille helppo nakki. Huima laitettiin perusasentoon, ja sitten viskottiin kapuloita peräjälkeen kunnon läjä. Huima napotti koko ajan hienosti kontaktissa.
 
Kun ei olla pitkään aikaan treenattu varsinaisesti valvovan silmän alla, niin Jenni huomautti tiedossa olleesta, mutta unohtuneesta (ja vähän sormien välistäkin katsotusta...) perusasentovirheestä. Kun pyydän Huiman sivulle, korjaan samalla itse ihan vähän omaa paikkaani Huimaan päin. Eihän tuo mikään katastrofi ole, mutta saattaisihan tuota vähän harjoitellakin. 
 
Varsinaisessa noudossa ilmoitin Huiman ongelmaksi väljyyden, unohtaen kokonaan että eteentuloasento on myös yleensä vähän vino. Niin oli nytkin, ja ohjeeksi saatiin harjoitus jossa omat jalat ovat vähän harallaan, jolloin Huima ei voi jäädä vinoon kunhan tulee tiiviisti eteen. Naksulla testaillaan tätä, kunhan keretään.
 
Noudon jälkeen tehtiin omatoimiruutua. Ekalla lähetyksellä palkka seisomisesta, toisella koko liike. Kaikki meni muuten ihan loistavasti, mutta maahanmenoon Hui tarvitsi kaksi käskyä. Taidetaan ottaa vähän liian usein pelkkää alkua.
 
Toisena ohjattuna juttuna oli luoksetulo. Huima näytti taas ihan rehellisesti että miten se sujuu kun se sujuu kaikkein surkeimmin. Seis-käsky sai aikaan ihan lievän hidastuksen, ja sitten juostiin läpi. Toinen toisto samanlainen, paitsi odottaessa haukulla höystettynä. Kolmannella otettiin maahanmeno, joka toimi (joskin vähän hitaasti). Sitten seisominen lähempää ja suullisella käskyllä –> hidas, mutta toimi. Kysehän ei ole siitä ettäkö Huima ei osaisi, ja Jennin mielestä Huiman käytös on silkkaa sikailua. Omasta mielestä sen hermo vaan ei kerta kaikkiaan pidä, mutta pitänee ehkä vielä miettiä tuota sikailu-teoriaakin.   Joka tapauksessa neuvoksi saatiin tehdä kunnon kuuri niin, että joka kerta tehdään saman kaavan mukaan ensin  lyhyemmältä matkalta  2 x seis,  sitten 2 x maahan, ja lopuksi  2 x koko liike. Lyhyemmän matkan tarkoitus on vähentää painetta. Tosin, ollaanhan me tehty melkein pelkästään lyhyeltä matkalta tähänkin saakka, mutta kun ongelmaan ei ole muutakaan ratkaisua löytynyt, niin tätä kokeillaan nyt.
 
***
Tomsku pääsi kentälle vähän lyhyemmäksi aikaa tällä kertaa, ja se oli sille vähän enemmänkin kuin riittävästi. Ohjattuna ei ehditty tehdä mitään, mutta se nyt ei haittaa mitään, kun pääasia on kuitenkin se häiriö. Lelulla tultiin kentälle, tehtiin muutama askelsiirtymä namilla, ja sitten aloitettiin kaukokäskyillä. Ensin pelkkää istu-maata läheltä takapalkalle, ja lopuksi muitakin vaihtoja. Seisomaannousu on jotenkin niin vahva, että vaikka tehdään tosi paljon enemmän istumista, niin seisomisharjoitusten jälkeen Tomppa tahtoo edelleen tarjota sitä. Yhtään Tomsku ei kyllä edistänyt, ja kun pasmat menivät sekaisin se sen sijaan peruutti reippaasti. Parempi niin. 
 
Sitten tehtiin liikkeestä istumista. En uskaltanut ottaa remmiä pois (että pitää olla mamero!), ja se oli vähän häiriöksi, mutta isohkolla avulla sujui muuten aika hyvin, eikä maahanmenoa tarjottu kuin satunnaisesti. Aamulla tehtiin kotona lisäksi muutama toisto, ja yön aikana homma oli kypsynyt vähän lisää.
 
Paikallamakuu tehtiin Tompan kanssa kun dobberi teki nenän edessä luoksetuloa. Tomera selvästi ihmetteli vieraita käskyjä, mutta makasi kuin tatti. Muutama minuutti (?) aikaa, aika monta välipalkkaa ja lyhyt matka.
 
Vähän seuraamista; Tomeran puhti alkoi olla jo aika poissa eikä oikein saatu mitään aikaiseksi. Leikittiin väliin vähän Haisulla, mutta eipä seuraaminen senkään jälkeen oikein innostanut. Sen verran saatiin tehdyksi että juuri ja juuri loppupalkka tuli ansaittua.
 
***
Kivat treenit, hyvä Huima ja onneksi kohtalaisen innokas Tomera. Kunniamaininta kummallekin siitä, että fasaanien törähdykset (läheltä!) saivat aikaan vain pientä pällistelyä! Sen verran nopsaan Tomppa kyllä tällä kertaa väsähti, että saas nähdä miten se tänään jaksaa BH-treenit ja agikurssin.