Perjantaina lähdettiin viettämään helleiltaa Rutikalle – ei sentään rannalle, vaan viestimetsään. Väkeä oli paikalla sankoin joukoin, joten käppäiltiin vähän syrjemmälle ja metsän puolelle. Tomppa aloitti ihan umpimetsässä (no harvaahan se on), matkaa ehkä 150 metriä. Tälläkin kertaa Tomera sai juosta viisi pätkää, ja vikalla kerralla lisättiin perään parinkymmenen metrin "jälkiosuus".

Tomera oli varsin hyvillä fiiliksillä liikenteessä, helteestä huolimatta se kirmasi kaikki välit iloisen näköisenä, ja maksis maistui erinomaiselle. Jälkiosuus meni myös hyvin, tosin se taisi tulla piilolle enimmäkseen silmillä etsimällä, pomppien kuin kenguru pää pyörien.

Käytiin vielä Peuranpääntiellä lenkillä, ja eiköhän porokaksikko kaikonnut taas sen verran kauas että ehdin niiltä piiloon. Pahus vaan kun Huima oli mukana, se kun jarrutti heti kun huomasi hajun hävinneen, tuli piiloon, ja paljasti piilon Tomeralle. Tomera juoksi Huiman edellä pidemmälle, huomasi sekin että haju hävisi, mutta ei suinkaan älynnyt tulla hajun loppumiskohtaan takaisin niin kuin Huima, vaan lähti ihan väärälle puolelle polkua etsimään ihan summittaisesti.

****

Lauantaina tuli odotettuja vieraita, kun ensin saapuivat Kuura ja Piiku, ja vähän ajan päästä vielä Metku. Käytiin lenkillä Ridasjärvellä, ja sen jälkeen kahviteltiin pihalla kun hyvää säätäkin vielä riitti. Tomeraa ihmetytti kovasti mukana ollut, välillä äänekkääksi äitynyt pikkumies, jonka äiti oli vähän myöhässä ruokapalvelussa. Hihnassa kävellessä Tomera vuoroin katseli vauvaa huolestuneen näköisenä, ja vuoroin tarjosi kovasti kontaktia. Mutta eipä yhtään rähjännyt!

Seurustelu oli muuten kovin sopuisaa, mutta pitihän Tompan taas vähän näyttää että kuka on porukasta se koira jolla on kohtu tallella... Tomera leikki Metkun kanssa, ja koska Piiku on Huiman sisko, sen piti mennä astumaan Tomeraa. Arvasinkin että sanomista tulee, ja tulihan sitä. Onneksi tällä kertaa osasin ennakoida, ja rähinä jäi rähinän esiasteeksi. Ja mahtavaa miten hienosti Tomera suhtautui pieneen karvattomaan kaveriin, vaikka ei ole tainnut ennen semmoisiin tutustuakaan. Nätisti se hiukan haisteli ja käyttäytyi ihan hyvin.

Illalla Tomera näyttikin sitten todellisen karvansa, kun esittelin sitä huoltiksella takaluukusta vieraalle miehelle. Sanoinkin etukäteen että tuo toinen on kiltti, ja toinen ei niinkään – ja Tomera täytti odotukset murisemalla miehelle. No, takaluukku on ehkä vähän arka paikka tulla pällistelemään.

Sunnuntai-iltana käytiin Huiman agikisojen jälkeen Peuranpäässä lenkillä Rudyn kanssa, ja kyllä se Rudynkin nenä sanoi että hyvälle Tomppa tuoksuu. Suurimman osan lenkistä ne menivät kuin majakka ja perävaunu, ja Rudyn mielestä aina niin ihana Huima oli pelkkää ilmaa. Lisäksi Tomera merkkasi joka toisen männynrungon peruuttamalla runkoa vasten ylöspäin... Tänä aamuna pyyhkäisin Tompan perää paperilla, ja jotain kirkasta (ja hajutonta) siihen jäi. Joko sillä on hormonihäiriö tai sitten se juoksu tulee sieltä ihan kohta.