Kun ei Tompalle kerran kelvannut vajaan 20 sentin keinu, niin mennään sitten matalammalta.  Kaivelin autotallin aarteista esiin toisenkin levyn, ja sen alle laitoin aurauskepin. Levy oli niin pitkä ja lötkö että se ei keinu kepin päällä ollenkaan, mutta elää ja ääntää tassujen alla. Ekat kerrat Tomera piti sillekin pakottaa, mutta tänä aamuna se tarjosi sinne menoa jo ihan itse. Pitäisi varmaan sahata levyn päästä vähän pois ja alkaa pikku hiljaa milli milliltä nostaa sitä. Kaikkeen tässä koiraharrastuksessa jotuukin! 

 
****
 
Eilen oltiin Huiman kanssa Kelliksen tokoissa,  Tomera ei päässyt tällä kertaa ollenkaan muuta kuin vähän pallottelemaan kentän tyhjennyttyä. Ei mahda mitään, mutta Huiman kanssa nyt on vaan niin paljon kivempi tokoilla. 
 
Tällä kertaa "ohjattuna" oli taas vain luoksetulo, muuten kierrettiin kuntopiirityyppisesti idari- seuraamis- ja merkki -pisteissä. Me aloitettiin idarilla, ja huomasi kyllä että ei olla varmaan viiteen vuoteen harjoiteltu.   Huima kyllä seurasi ja jäi joka stopin, mutta seisomisessa se kääntyi vastaan kun siirryin neliötä sen takapuolelle. Istuminen ja maassapysyminen sujui paremmin, tosin vahvistin kehuilla paikallapysymistä.
 
Seuraavaksi sitten sitä luoksetuloa... Kun on ohjaaja joka paineistuu helposti, ja koira joka paineistuu helposti ohjaajan paineistumisesta, niin mitä siitä tulee? No ei yhtään mitään. Ihan kuin ei oltaisi ikinä tätä tehtykään, vaikka viime aikoina on kotitreeneissä sujunut ihan hyvin. Ja kuulemma tuijotan ja painostan yläkropalla Huima-parkaa myös siinä vaiheessa kun se tulee lopuksi sivulle...  Kaikkein parhaitenhan meillä lähti Huiman kanssa tokoilut sujumaan sen jälkeen kun ei enää ollut mitään tavoitteita ja tokoiltiin vain huviksemme. Nyt pitäisi saada taas se sama fiilis, varsinkin kun ei ihan oikeasti ole mitään kamalia tavoitteita. Ehkä palataan tämän luoksetulon suhteen ainakin siihen suunnitelmaan, että siitä pitää Huimalle pitää saada siihen rento ja leppoisa olo ja palkata niitä vähän huonompiakin suorituksia, kunhan tekee edes periaatteessa oikein.
 
Sitten mentiin Huiman kanssa seuraamaan, ja onneksi se innostui siitä vaikka luoksetulossa fiilikset pääsivätkin tipahtamaan. Käskytettynä tehtiin, ja olipa taas vaikea muistaa askelsiirtymien oikea ja vasen suunta... Niissä Huima tuppasi vähän haukahtelemaan, muuten varsin jees.
 
Sen jälkeen tehtiin Huiman kanssa merkkiä - tätähän on tehty myös viimeisten viiden vuoden sisään varmaan kaksi kertaa.   Vaan hyvin Huima muisti kun ekalla kerralla kävin näyttämässä sille oikean paikan. Vauhti oli vähän hidas, mutta ehkä Huima oli jo vähän väsynyt, eikähän liike kovin varmakaan voi tuolla treenimäärällä olla.
 
Lopuksi tehtiin aika hauska paikallamakuuharjoitus - näitä pitäisi tehdä useamminkin. Näkösällä oltiin koko ajan, Huima taisi maata Pommin ja Täplän välissä eli tutussa ja turvallisessa paikassa. Ensin Jenni heitteli ruutu-ämpäreitä meille ja koirien ohi, vei merkkipurkit kunkin koiran eteen, kiersi koirien välissä, kävi tuuppaamassa ohjaajan selästä yht'äkkiä eteenpäin, tuli jokaisen ohjaajan naaman eteen seisomaan, komensi ohjaajat selin ja hyppimään kädet ylhäällä. Kaiken kruunasi koirien edessä poikkisuunnassa tehty alo-avo ryhmän luoksetulotreeni pallonheittopalkkoineen. Vallan hienosti meni, ja Huimaa taisi kaikkein eniten kiinnostaa takapusikko. No ei se sinnekään kovin paljoa vilkuillut.
 
******
Tomeralle kentän tyhennyttyä pallon kanssa vähän seuraamista (väljää), ja luoksetulo läpijuoksuna. Pari luoksetulon stoppia tehtiin myös, nekin pallolla palkaten. Ihanaa kun oli koko suuri kenttä käytössä ja saattoi revitellä Tompan kanssa kunnolla – se kyllä painattaa pallonsa kanssa niin että välillä hirvittää että se rikkoo itsensä noissa äkkiliikkeissä. Kun seuraaminen oli pallon kanssa aika huonoa, niin tehtiin vähän ylhäällä olevan namikäden avullakin. Niin sen paikka on ihan loistava, vaan kun saisi sen pitämään sen ilman apujakin... Lopuksi laitoin loppupalkkapurkin maahan ja kokeiltiin seuraamista; purkista poispäin edistävää, ja purkin suuntaan ihan täydellistä seuraamista täydellisessä kontaktissa. Saiskohan tästä kehitettyä jotain?
 
Välissä käytiin lenkillä, ja sen jälkeen Tomeralle vielä parkkiksella lyhyt paikallamakuu ilman välipalkkoja. Tompan selän takana käpsytteli puolikesy harakka – en tiedä eikö Tomppa huomannut sitä vai eikö ihan oikeasti noteerannut – ja hyttyset söivät, joten aika kiire tuli minuutin makuun jälkeen lopetella. Hiukan Tomskun pää pyöri, ja kehuin sitä edelleen silloin kun otti kontaktia.