Paljon ei olla ehditty viime aikoina harrastella, kun on pitänyt väliin viettää sosiaalista elämääkin. Viikonloppuna Kiikkalaiset olivat kyläilemässä, ja Tomera lymyili sen aikaa enimmäkseen korissaan. Sunnuntaina Tomera pääsi Remon kanssa Kalkkikallion metsään kirmailemaan ja Huima myöhemmin illalla Rudyn kanssa takametsään. Mitään harrastuksiin vivahtavaakaan ei siis tehty koko viikonloppuna, ja vaihteeksi ihan hyvä niin.
 
Maanantaina piti sitten jo vähän muistutella mieliin tokojuttuja kun Huima alkoi tarjoamaan jos vaikka mitä temppua aikansa kuluksi ja vatsansa täyttämiseksi. Ensin käytiin Vehkojalla ja koirat odottelivat sen aikaa takaluukussa, ja sitten nopea kaupunkikierros Tomeran metsittymisen estämiseksi (taitaa kyllä olla jo menetetty tapaus...). Ritiläportaat mennään edelleen kuin vettä vaan, eikä kaupunkikävelyissä kyllä muutakaan ongelmaa ole. Ne on nuo maaseudun kauhut ihan eri juttu. 
 
Kotona katseltiin ensin Huippiksen loppuhuipennus   ja sitten vähän tokoiltiin. Vaikka sitä kuinka aina päättää että touhuun pitää saada joku logiikka ja päämäärä, niin ihan älyttömäksi puuhasteluksi homma taas jäi. Ja Tomeran kanssa tulee vielä sählättyä ja hosuttua, kun jotenkin tuntuu että pitää itse pitää kauheita kierroksia yllä että Tomppakin jaksaisi. 
 
Huimalle ruutua, kaukoja ja luoksetuloa, Tompalle vauhtinoutoja, keppejä, kaukoja, seuraamista ja merkin kiertoa. Mikään muu ei oikein edisty, mutta merkin kierto alkaa olla vähän varmemmalla pohjalla. Tosin ensin pitää muistutella pari kertaa että mikä juttu se kiertäminen on, ja sitten se alkaa sujua. Kaukoja tehtiin rapulla, joten etenemisvaaraa ei ollut ja hyvin sujui kauempaakin. Ja tehtiinhän me tosi pitkästä aikaa lopuksi pätkä ilman palkkaakin; muutama askelsiirymä eteenpäin, hyppy kokonaisena ja vähän seuraamista, ja sitten loppupalkalle. Tomera näytti vähän kummastuneelle, mutta kyllä se jollain tapaa tehtävistä suoriutui.
 
Iltalenkillä kuljettiin taas sonnien ohi. Ne ovat pelkästään kiinnostavia niin kauan kun eivät liiku tai mölise, ja muulloin sekä pelottavia että kiinnostavia. Eilen yksi alkoi raaputtaa kainaloaan takajalallaan, ja se oli Tomerasta aika hui ! Kun Tomppa saa sätkyn, Huima yleensä kannustaa – eilen se tosin alkoi ottaa leikkiasentoja pylly pystyssä. Mitenkähän kauan menee että Tomppa tottuu liikkuviin lehmiin?
 
Katselin eilen pitkästä aikaa Tompan Myy-emän luonnetestin, ja on niissä kyllä varmaan tosi paljon samaa. Vaikka vaikea silti kuvitella että Tomera reagoisi ihan niin voimakkaasti tai menisi ihan yhtä pahasti lukkoon. Saas nähdä sitten joskus.
 
***
Aamulla Tompalle vähän keppejä (ja Huille ne vakiot myös). Pitäisköhän kohta nostaa kepit pystyyn, kun aina ne vinksottavat vähän miten sattuu, ja heti jos jokin on pystymmässä kuin muut, siitä mennään ohi. Välillä Tomera kyllä pujottelee jo vallan mainiosti (jos ei puhuta niistä sisäänmenoista...)
 
Huomenna olisi luvassa Rannikkoa, ja ratapiirrosta katsellessa tulin siihen tulokseen, että taidankin viedä treeneihin Tomeran sijasta Huiman. Huima kestää kaikenmoista hinkkausta paremmin, ja kun treeni on enemmän mulle kuin koiralle, niin varminta varmaan niin...