Kaikkea sitä voi näinkin meluisalla joukolla liikkuessa sattua. Jos viimeksi meinattiin kävellä ilveksen päälle, niin nyt meinattiin jäädä kohti laukkaavan mäyrän alle. 

 
Käveltiin eilen kotiinpäin iltalenkiltä, kun jäin katselemaan että mikä haju koirien nokkaan käy (jotain iloakin on noiden riistavietistä!). Pian pellon takareunaan ilmestyikin mäyrä! Jäätiin seisomaan hiljaa paikoillemme, koirat eivät otusta nähneet mutta kovasti haistelivat sinne päin. 
 
Tuumaustauon jälkeen mäyrä lähti laukkaamaan keskemmälle peltoa ja katosi pieneen saarekkeeseen. Odotettiin vielä pari minuuttia (Tomera seisoi koko ajan takatassuillaan kuin mikäkin mangusti), ja sieltähän se otus lopulta putkahti taas näkyviin. Eikä vieläkään huomannut meitä kun oli niin kova kiire. Lopulta se laukkoi niin lähelle, että keräilin jo koiria alta pois, mutta siinä vaiheessa Huima alkoi haukkua ja mäyrä viimein huomasi meidät ja kaarsi kauemmas. Huima olisi kovin mielellään lähtenyt perään.
 
Olipa hauskaa nähdä mäyrä noin pitkään ja hyvässä valossa ilta-auringon paisteessa. Se oli yllättävän pieni (olisiko ollut narttu jolla poikaset?) mutta vikkeläliikkeinen. Voisikohan olla sama eläin joka on alkanut tuoksua vähän liian hyvälle porokoiran nenään meidän takametsässä? Siellä on nyt viikon verran ollut niin hyvät hajut, että Huimakin on joutunut pysyttelemään narunnokassa. 
 
*******
Ihan kuin Tomeran juoksu nyt viimein olisi alkanut... Sunnuntaina olin näkevinäni sen häntäkarvoissa tuhrua, ja eilen töistätullessa paperiin tuli jotain ihan hailakkaa. Yön aikana pöksyissä taas ei ollut läntin länttiä.  Kai se on kumminkin parasta mennä tänään agitreeneihin Huiman kanssa ja jättää Tomppa kotiin.
 
Tomeran käytös onkin ollut pari päivää tavallista iloisempaa. Eilen ei lähdetty tokotreeneihin mahdollisten hajuhaittojen takia, mutta treenailtiin vähän kotipihalla. Ja Tomppa oli mahdottoman innokas! Tehtiin keppejä targetilla (hirmu vauhti), vähän "keinua", hyppyä ja putkea, ja sitten tokojutuista ruutua, seuraamista ja tunnaria. Seuraaminenkin oli vaihteeksi hyvää, tosin en uskaltanut tehdä kuin ihan lyhytttä pätkää.
 
Tunnari tehtiin kummallekin nurkan takaa, ja kummatkin toivat oman aika nopsaan ja ilman suurempia härkkimisiä kapuloiden paikasta päätellen. Tämä on kyllä paras tokoniksi ikinä!
 
Huimalle lisäksi vakiot, eli ruutu ja luoksetulo, ja lisäksi se sai odottaa istuen sen aikaa kun sain ruudun nauhat ja tötteröt aseteltua.
 
Tomppa pääsi vielä lopuksi paikallamakuuseen, ja siihen saatiinkin kunnon häiriötä kun kesken kaiken joku käveli tietä pitkin meidän ohi! Sitä ei ihan joka päivä tapahdukaan, joten pitänee katsoa Tompan nousemista läpi sormien...  Tehtiin vielä toinenkin toisto niin että olin vähän aikaa nurkan takana piilossa. Häiriötä näköjään kaivataan tähän hommaan, on päässyt ihan unohtumaan...