Su-aamuna piti heti alkajaisiksi polkaista Topalle jälki: Lämmintä 15°, aika voimakas tuuli, kosteaa ja metsänpohja märkää. Jäljen pituus n. 400 metriä, kulmat 2 x O. Esineinä viisi keppiä, välipalkkapurkki ja loppupalkkapurkki.

 

Jana (20 metriä) meni aika lailla päin honkia, Tomera lähti kaksi kertaa niin voimakkaasti vinoon (oikeaan suuntaan kylläkin, olisiko tuuli tuonut hajua edempää?) että otin sen takaisin, kolmas lähetys läheltä (5 m) onnistui. Tomera tarkasti vähän takajälkeen päin ja korjasi sitten itse. Janan vieressä oli koiranulkoiluttajien auto, mennessä Tomeraa kiinnosti kovasti sieltä tulleet ihan tuoreet hajut. Ei onneksi haitannut yhtään hommia. Ja onneksi Tomppa ei hämääntynyt siitäkään että otin sen kahdesti janalta pois, jälkeenpäin ajatellen siitä olisi voinut mennä kyllä herne nenään.

 

Jäljen ajo sujuikin sitten tavallista paremmin. Kaikki esineet löytyivät, kulmat menivät isommitta koukeroitta, ja vaijerikin oli enimmän aikaa kireällä! Lyhyellä liinalla mentiin taas, kun se näköjään sujuu paremmin niin. Pitää jossain vaiheessa sitten kokeilla taas pidempää, kunhan saadaan jäljestykseen vähän varmuutta ensin. 

 

Ilmaisut olivat hyvät, yhtä keppiä lukuunottamatta kaikki tuotiin ripeästi käteen. Yhden kepin kohdalla Tomera merkkasi, ja käskystä toi. Loppupalkan jälkeen vielä heitettiin ja vedettiin yhtä keppiä. Taisi olla Tompan paras jälki ikinä! 

 

***

Aamulla myös agikepit menivät tosi hienosti kummaltakin puolelta. Melkein helpommin sujuu jos jään itse lähtöpäähän odottelemaan, mutta harjoiteltu ollaan sitäkin että kuljen Tompan vierellä.

 

***

 

Sunnuntaina käytiin Tomeran kanssa kumpikin ensimmäistä kertaa elämässämme raveissa. Paikalla oli hevosten lisäksi Tomeraa pelottamassa paljon lapsia. Alkuun Tomera oli ihan coolisti, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa pelottaa enemmän ja enemmän. Lopulta se oli siinä tilassa että tahtoi vain syliin eikä namitkaan enää maistuneet, mutta sitten kun siirryttiin pari metriä kauemmas Tomera pikku hiljaa rauhoittui. Verilättyjä meni pussillinen, mutta tunnin päästä Tomppa oli jo siinä kunnossa että makoili selällään kerjäten maharapsutuksia (ja näytti ihan sille että juoksu alkaa NYT). Lopuksi käveltiin vielä vähän ympäriinsä, ja Tomera pasteerasi häntä pystyssä. Eikä lapsetkaan tuntuneet pelottavan. Tomppa kyllä onneksi palautuu noista hirvistyksistään tosi nopsaan, ja ainakin jonkinlainen toimintakyky säilyy. Nytkin tehtiin kiltisti kaukokäskyjä vaikka hirmusti hirvittikin. Seuraava ravipäivä on jo merkattu kalenteriin – Tomppaa sopii siedättää vielä lisääkin, ja itselläkin oli aika mukavaa. 

 

Perjantaina pysähdyttiin lenkin varrella Juhlatalolle tokoilemaan. Ikävä kyllä nurkilla pyöri kissa, joten en uskaltanut laskea kumpaakaan petoa irti. Tuskin olisivat minnekään lähteneet, mutta tuon asian suhteen ei paljon riskejä oteta...

 

Huimalle vähän liikkeestä istumisia, ja Tomeralle seuraamista ja liikkeestä seisomista. Kumpikin meni aika hyvin, vaikka yhdistelmä valjaat + pitkä hihna häiritsi aika tehokkaasti.

 

Lauantaina poikettiin lenkille mennessä Ridasjärven kentälle. Huimalle luoksetuloa ja viiden minuutin paikallamakuu (ei yhtään piippiä), ja Tomeralle epätoivoisia seuraamisyrityksiä namilla, naksulla, vetolelulla, pallolla ja pakotteella. Ei mikään auttanut, kun ei huvittanut niin ei huvittanut. Paikallamakuu sen sijaan sujui hyvin... Samoin kuin kotona illalla. Näyttää sille että Tompan muut liikkeet alkavat pikku hiljaa kasautua, mutta harmi kun se seuraaminen ei sitten millään tule sille mallille että kokeisiin päästäisiin.