Tällä kertaa ei tarvinnutkaan juosta ennen agitreenejä bh-kurssille, mutta eipä se Tompan jaksamiseen mitenkään vaikuttanut. Kun näin hallissa meille suunnitellut harjoitukset, oli pakko avautua Tomeran motivaatiosta, ja sovittiin että tästä lähtien me tehdään harjoitukset helpotettuina sen mukaan mitä Tomera osaa ja jaksaa.
 
Vaan niin piti nytkin aloittaa liian vaikealla, kun on vähän hankala hahmottaa mikä sille kulloinkin on  liian vaikeaa. Harjoitus ei siis sinänsä ollut kovin paha, mutta ehkä Tomeran itsevarmuus ja motivaatio ehti taas jo laskea edellisviikkojen vaikeammissa harjoituksissa. Lisäksi kun en osaa yhtään ohjata sitä, niin eihän siitä sitten oikein taas tullut mitään. Lopulta käännettiin ekan pätkän aidat niin että saatiin mennä melkein suoraan yli, eikä se siltikään meille liian helppoa ollut.
 
Toinen pätkä otettiin erikseen heti perään, ja se oli jo vauhdikkaampi, kivempi ja vähän helpompi. Putkelta aidalle, siitä koukkaus vähän sivussa olevalle aidalle, ja putkeen. Toka aita tuotti ongelmia kun en ehtinyt valssaamaan välissä, ja pari ekaa kertaa Tomppa lipsahti ohitse. Sitten kun sain vastaisen käden ylös rinnan päälle, Tomppakin sujahti putkeen. Välillä Tomera näytti jo sille että heittää hanskat tiskiin kun touhu on typerää ja vaikeaa, mutta pallopalkka taisi pelastaa tällä kertaa, ja saatiin lopetettua aika vauhdikkaasti ja onnistuneesti.
 
Tässä välissä ehdittiin vähän käydä ulkona nollautumassa ja lisäksi Tomsku elpyi häkissä. Sen parhaita puolia on kyllä tuo rauhoittuminen, se voi näemmä agitreeneissäkin torkkua ihan rauhassa, vaikka ympärillä miten touhutaan. 
 
Koska koutsikin näemmä huomasi että eräiltä koiraparoilta menee yli hilseen, niin muutettiin lopputunnin suunnitelmaa ja kasattiin hätpikaa uusi n. 10 esteen helppo ja nopea uun muotoinen motivaatiorata. Ainoa vaikeampi kohta oli kahden hypyn jälkeinen tiukka 90° kulma putkeen, ja tottahan me siinä kämmättiin. Tosin heti ekalla yrittämällä Tomera juoksi suoraan aitojen ohi muutenkin, sen verran se oli paineistunut. Yhdestä putkesta Tomppa tuli takaisin ilmeisti siksi että kannustin sitä vähän liian pontevasti heti sen mentyä sisään. 

 
Eka kierroksella rataa kuvittelin että kunhan itse painan niin lujaa kuin pääsen, tulee Tomppa perässä – mutta eihän se nyt kokemattoman koiran kanssa ihan niin vaan käy. Uusintakierroksella pidin sitten huolen siitä että Tomera ei jää missään vaiheessa selän taakse näkymättömiin, ja päästiin melkein kunnialla rata loppuun.
 
Ei siis ihan putkeen menneet treenit nämäkään, mutta ehkäpä tämä tästä taas lähtee kun on taas realiteetit kohdallaan. Harmillista kun välillä Tomeralla meni jo niin hyvin, ja taas tämä takapakki. Pallopalkalla siihen saatetaan ehkä saada lisää motivaatiota, ja josko lisävirta auttaisi vaikka tuohon epävarmuuteenkin. Voi jospa olisi itse parempi ohjaaja!