Maanantaina vääntäydyttiin Kellikselle tokoilemaan, vaikka ei yhtään olisi taas huvittanut lähteä... 
 
Huima aloitti, ekaksi paikallamakuu (=hyvä), seuraamista isossa porukassa yhtä aikaa käskytettynä (ok), liikkeestä maahanmenoja edelleen ryhmäliikkeenä (hukassa, eipä olla avoimen jälkeen tehtykään). Ja tämän jälkeen odotellessa seuraavaa liikettä mummeli sitten karkasi vikittelemään Pihkaa!   Huima ei kyllä voi vastustaa porokoirapoikia – varsinkaan parkkeja sellaisia.  On se kyllä merkillistä miten tuo nuorisokin pystyy hillitsemään itseään paremmin mitä miehiin tulee... ja vähän kaikkeen muuhunkin kyllä. Jos seuraavalla kerralla vaikka muistaisi tämän ja pitäisi Huiman pois häiriköimästä muita. 
 
Lopuksi mentiin Huiman kanssa ruutuun, ja se oli kyllä tällä kertaa aika kateissa vaikka on ollut jonkin aikaa jo suht varma liike! Voi olla että pitkäksi päässeet voikukat ja muut kasvikset peittivät tötteröitä sen verran että muutenkin huonosti hahmottava Huima ei sen takia ihan osunut maaliin. Parin huonon yritelmän jälkeen pikkuisen seuraamista ja loppupalkalle autoon.
 
Sitten Tomppa vuoroon – tällä kertaa koko porukalle oli vain yksi vetäjä, joten saatiin puuhata Tomeran kanssa omiamme. Näin sen keskittyminenkin on parempaa kun ei tarvitse odotella turhia, vaikka jossain välissähän sen pitäisi sekin kyllä oppia...  Tompalla oli draivi päällä, ja kun kentällä oli vähän väljempää niin uskalsin pitää sitä irti koko ajan. Vetolelusta pidin kyllä visusti kiinni. 
 
Tomeran kanssa ehdittiin tehdä vähän seuraamista (namikäsi ylempänä), seisomisia, luoksetuloa (loppuasento kateissa, niitä muutama toisto), ja hyppyä (eka kerralla meinasi jatkaa merkille, toka hyvä). Jos ei tekeminen muuten niin ihmeellistä ollutkaan, niin pitipä olla tyytyväinen siihen miten innokas Tomera oli. Toki sen kanssa vain leikittiin enimmäkseen pallolla ja puuhkalla (joka oli tällä kertaa se kivempi lelu) ja tehtiin vain vähän siinä ohessa. Hajut eivät kiinnostaneet juurikaan, eivät myöskään toiset koirat. Paikalle muissa asioissa osunut kasvattajakaan ei saanut Tomeraa kiinnostumaan, kunhan vähän nuuhki siihen suuntaan kun ihan edessä oltiin. Vaan eipä Tomera yleensäkään vieraammista ihmisistä välitä, mikä on ihan hyvä juttu.
 
Tomeran jälkeen Huima tuli vielä paikkaamaan ruutua, mutta ei se ihan huipusti mennyt vieläkään. Pitää koittaa paikkailla tänään kotona vielä vähän lisää. Tehtiin vielä muutama luoksetulokin kun Huima kovin vielä halusi puuhata. 
 
Lopuksi vielä Tomera vuoroon ja tekemään paikallamakuuta. Kentällä oli vielä melkein kaikki koirat, joten häiriötäkin oli sopivasti. Takana teputteli taas se sama harakka kuin viimeksikin, ja kesken kaiken se lähti hirveän metelin kanssa lentoon. Tomppa makasi hyvin, tällä kertaa vahvistin kontaktia välipalkoilla. Aikaa oli ehkä reilu pari minuuttia. Joenvarsilenkin jälkeen tehtiin vielä parkkipaikalla toinenkin makuu, hyvin sujui sekin. Seuraavaksi pitäisi varmaan lisätä välimatkaa.
 
Ihan hyvä että tuli kumminkin lähdettyä treeneihin, Tomppa varsinkin kaipaa tämmöisiä iloisempia treenikertoja. Huiman kanssa nyt on muuten vaan niin kiva tokoilla, vaikka kyllä se höppänä jo tuossa iässä voisi jättää nuo metkunsa. Iltalenkkeily Kellokoskella on myös aina mukavaa – joen rannassa on tosi nättiä ja Tomera saa samalla harjoitella padon ylitystä (!) ja vieraiden koirien kohtaamisia.