Tomeraa kiusattiin viitenä hellepäivänä peräkkäin agilitylla. Huima sanoi jo kolmantena päivänä, että ei kiitos   Ensin torstaina hallitreeni, joka meni aika lailla siihen että Tomera varmisteli että taivas ei putoa niskaan. Kyllä se vähän tekikin, aluksi jopa ihan kivasti,  mutta eihän siinä ihan täysillä voi esteitä hypellä jos koko ajan pitää samalla skannata ympäristöä. Puomista Tompalle pisteet, pitkän penkin päälle rakennettu kokonainen puomi mentiin kuin vettä vaan.

 

Perjantaina mökkimatkalla poikettiin Kallialaan, Huimalle kivaa ja nopeaa, ja Tomppakin oli hommalle vähän myötämielisempi kuin yleensä tuolla kaukalossa. Lauantaina P-nellan kanssa viestitreenin ja pakkouiton jälkeen taas esteille, ei huonointa Tomeraa, jos nyt ei ihan parastakaan. Uusi lampaankarvapatukka-vinku oli aika huippu, ja näkyipä Tomera liikkuvan yhtä hyvin lainaohjurillakin. Sunnuntaina aamusta taas, ja nyt  alkoi jo meno näyttää suorastaan innokkaalle! Rengas alkoi sujua niin hienosti, että päästiin menemään sitä jo viistosti aidalta! Maanantaina kotiinpäin lähtiessä oli vielä pakko poiketa, Huimaa ei huvittanut, Tompan kanssa tehtiin vähän pientä helppoa ja leikittiin paljon. 

 

Kuvasatoa aksaajista, (osa kuvista c P-nella):

 

Huimaa (jonka kanssa agility on aika kivaa, kuten kuvasta näkyy ):

 

 

 

 

 

Ja Tomskua laina-ohjurilla

:

 

 

 

 

***

Lauantaina meillä oli siis varsinainen puuhapäivä, ja lämpötilakin laski vaihteeksi kerrassaan alle hellelukemien, oisko ollut 23 lämpöisimmillään. Aloitettiin viestihommeleilla pellon keskellä kulkevaa tientapaista pitkin. Tomera juoksi A-päähän kohtalaisesti, mutta kummallakin lähetyksellä toiseen suuntaan oli vaikeuksia. Tokalla lähetyksellä mentiin jo lähemmäksikin, mutta eipä paljoa auttanut vaan Tomera jäi puoliväliin haaveilemaan myyristä.

 

Sitten sännättiin sinne agilitykentälle, josta raportointia jo edellä. Kallialasta Sylvään koulun kentälle tokoilemaan, ja tässä vaiheessa päivää Tomera alkoi olla jo aika kuitti, tai sitten ei muuten vaan huvittanut. Tehtiin pari ruutua namipurkille, oisko ihan laukalla mennyt, mutta hitaasti kumminkin. Ilman purkkia ei uskaltanut edes kokeilla tällä kertaa. Sitten tunnari neljällä kapulalla, oikein hyvä, tosin ehkä jo vähän liiankin rauhallinen suoritus. Lopuksi paikallamakuu, johon tunnelma oli varsin otollinen. Pari minuuttia aikaa, josta vajaa puolet piilossa. Pää pyöri, muuten oikein hyvä.

 

Illasta ruokatauon jälkeen kiivettiin vielä Pirunvuorelle, ja kylläpä vaan Tomppaa taas pelotti korkeuksissa. Ja sen suhtautuminen ihmisiin noin metsäolosuhteissa on aika raivostuttavaa. Ekalle miehelle se mylvi, mutta kun mies halusi tulla kaikesta huolimatta (oli itsekin porokoiran omistaja ;-)) tervehtimään, Tomppa ui heti liiveihin. Loput vastaantulijat sitten vaan haukuttiin.

 

Tomppaa hirvittää:

 

 

 

Itsemurha-mummu kiipeili rotkon reunalla miten sattuu:

 

 

 

Huima Emil Danielssonin "rahapuun" katveessa:

 

 

 

***

Tokoilemassa käytiin muutamaan otteeseen, välillä innokkaammin ja välillä vähän vähemmän innokkaasti. Voi olla että helteillä on vaikutuksensa, ja sillä että emäntä on koko ajan saatavilla ja muutenkin enemmän aktiviteetteja kuin töissä käydessä. Huiman tokoiluintoon ei sen sijaan mikään ole vaikuttanut, hössö mikä hössö. Huiman kanssa ollaan enimmäkseen tehty niitä vaikeita, eli tunnaria (joka on  muualla kuin kotona ihan kadoksissa), luoksetuloa (kokonaisena liikkeenä tehtynä homma hajoaa, juoksuttaen loistava) ja kaukoja (rapulla hyvä, kunhan muistaa välillä palkata kestosta). Ruutua, seuraamista, liikkeestä istumista sun muuta myös, niissä ei huomautettavaa.

 

Tomeran seuraaminen on aika kivalla mallilla silloin kun Tomeraa yleensäkään huvittaa tehdä mitään. Jäävät tuppaavat välillä menemään sekaisin (eipä olla pahemmin treenattu), mutta paikallamakuu edistyy!

 

***

Helteet on kivoja, mutta hiukan tympii kun neljän viikon loman aikana on mittari päiväsaikaan tainnut kahtena päivänä pysytellä alle hellelukemien. Kauheasti ei siis olla päästy treenaamaan, eikä tarpeeksi edes lenkkeilemään. Tompan uimakoulu on sentään vähän edistynyt, näin loman lopussa homma menee niin että ensin vien Tomeran sylissä kauemmas ja päästän uimaan rantaan, ja sitten pari kertaa päälle niin että vedän sitä valjaista alkuun ja sitten se ui lenkin ja tulee syömään palkat. Edelleen se ei itse halua uida, eikä edes kahlata. Ei se onneksi mitään paniikkeja saa, eikä enää juuri edes hörpi vettä vaan ui hienolla tekniikalla ja lujaa. Palkat maistuvat joka uinnin jälkeen hyvin (paitsi että pitää olla tarpeeksi hyvää), mutta vapaaksi en uskalla sitä laskea kun ottaisi taatusti hatkat.

 

***

27. päivä käytiin tekemässä loman toka jälki – hurja jäljestystahti meillä. Ja tämäkin yritelmä meni pieleen, todennäköisesti sen takia että unohdin että Tompalla on yrttpanta kaulassa. Jäljestys oli hurjan epävarmaa, ja näytti ihan oikeasti sille että nenä ei vaan toimi. Jana meni ihan pieleen, touhu oli omituista suhaamista sinne tänne ja enimmäkseen väärään suuntaan. Kuudesta kepistä löytyi neljä, ja kolme niistä paikansin ihan itse. Päältä sentään mentiin. Kummassakin kulmassa tuli eksymys, ja tavallista kauemmin kesti päästä taas takaisin jäljelle. Onneksi loppupalkkapurkki löytyi ihan Tomeran omalla nenällä, ja päästiin edes vähän fiiliksiin. Kelikin oli hankala, rutikuiva metsänpohja ja 25° lämmintä. Silti nyt otetaan yrttipanta äkkiä pois, ja koitetaan viimeistään viikonloppuna korjata.

 

***

Loman aikana elo on ollut varsin leppoista. Tompalla ei ole ollut mitään uhoamiselkeitä, olisiko helle pehmittänyt pahimmat särmät. Muutenkin Tomera on enemmän etsiytynyt mummun seuraan, olisiko huomannut että Huima löytää aina parhaat myyrä-apajat, pupuntuoksut  ja mutaojat...  Ikävä kyllä kaksikko on pari kertaa kadonnut myös omiin aktiviteetteihinsa. Parilla kerralla Huima palasi ensin ja luulen että Tomera oli taas eksyksissä, mutta seuraavat pari kertaa tulivat samaa matkaa takaisinkin. Olisikohan Tomera oppinut että kannattaa pysyä mummun matkassa?

 

Mökillä Tomera sai rastaanpoikasen lennosta kiinni, ja eiköhän sen jälkeen into kaiken lentävän perään ole ollut mahdoton. Myös Huima kunnostautui linnunpoikasten suhteen, mutta minkäs teet – kuka käskee pesiä koirien reviirille.    Kuumimpina hellepäivinä koirat pysyivät mökillä omalla tontilla varsin hyvin, mutta parina viileämpänä päivän Tomppa otti pari kertaa hatkat myyräpellolle. Tuli sentään ihme kyllä huhuilemalla sieltä aina poiskin. Huimaa helteet eivät ole juurikaan vaivanneet, kuumimpana päivänä (34°!) oltiin sen kanssa reilun parin tunnin keikka marjassakin. Ja Huiman marjamatkat eivät ikinä ole kovin hidastempoisia.   Kun Tomera makaa sisällä ihan raatona, tahtoo Huima ulos aurinkoon!