Kuumaa pitää, hellettä taitaa olla jo yli viikko takana. Mökillä oltiin muutama päivä, ja olipa ihanaa kun juoksuista Tomppaakin uskalsi pitää siellä irti ihan vahtimatta. Kaksi kertaa kumpikin häippäisi tietä pitkin poispäin sen perään kun oltiin Tomeran kanssa harkattu seuraamista risteyksessä olevalle roskikselle ja takaisin. Seuraaminen sujuukin vaihteeksi hyvin, kun Tompalla on taas vähän paremmat fiilikset kuin juoksun alla.
 
Ekan päivän jälkeen kumpikin oli aika vetelää koiraa mökillä, Huima tosin jaksoi reagoida joka rasahdukseen ja muutenkin se oli aika paljon eläväisempää mökkiseuraa kuin Tomppa. Yhtenä aamuna koirat tekivät umpiunesta hurjan hälytyksen ja herättivät onneksi puolipukeisen emännänkin hyvissä ajoin ennen kuin naapuri tuli koputtelemaan. Ei tarvitse kyllä mökillä henkikultansa puolesta pelätä kun on kunnon vahtikoirat!
 
Kesän (ja muidenkin vuodenaikojen) ihan parasta hupia on ehdottomasti myyrästys:
 
 
Mökillä ehdittiin vähän treenatakin, Tomppa teki aamuin illoin alustaharjoitusta, seuraamista ja kapulan pitoa istuen (se se on sitten vaikeaa!), ja Huima teki kaukoja verannan reunalla ja luoksetuloa. Ihan hyvin kumpikin jaksaa helteelläkin, kunhan ei tehdä liian pitkää harjoitusta! Kotona ollessa ollaan illalla otettu pientä seuraamispätkää käännöksineen niin, että iltaruoka on sisällä, eikä mukana ole yhtään namia. Nyt Tomppa tietää jo että saadakseen ruoan sen on tehtävä edes suht mallikas suoritus, eikä enää koita oikoa ovelle kärkkymään. 
 
Hellettä oli myös sunnuntaina kun suunnattiin Huiman kanssa agilitykisoihin Riksuun. Arvasin, että Huima ei kovin taida jaksaa innostua hyppelemisestä kun ulkolämpötila oli 32 astetta ja sisällä kasvihuonemaneesissa varmaan tuplasti. Mentiin kumminkin kun oli vain yksi startti, eikä mitään muuta kummempaa ohjelmaa sille päivälle. 
 
Huima makoili tyytyväisenä odotusajan Ledin häkissä ulkona märkäloimen alla, mutta kun olisi pitänyt startata, Huima jäi istumaan ekan esteen taakse sen näkoisenä että hän ei tuommoiseen hullun hommaan kyllä ala. Sain sen kumminkin houkuteltua matkaan, ja selvitettiin sentään ihan koko rata – kymmenellä virhepisteellä ja 11 sekunnin yliajalla.   Huima jäi radalla mm. A-esteen harjalle ihailemaan maisemia. Yllättävää kyllä keinu meni kuin vettä vaan, vaikka muuten ei oikein innostanutkaan. Rata oli aika kiva, ihanneajoista ei kyllä tiedä sanoa olivatko löysät vai tiukat kun oma vauhti oli mitä oli.
 
Huima kestää muutoin kyllä kuumaa ilmaa vallan hienosti. Nytkin kun sisällä on viileämpää kuin ulkona, Huima kärsii mielestään ihan hirveää vääryyttä kun ei saa maata pihalla. Agilitykisojen päällekin lähdettiin vielä reippaalle metsälenkille, ja jos Huima vaan pääsee välillä ojaan tai muuhun lätäkköön kastautumaan, se kyllä jaksaa juosta. Että kyllä se on vähän valintakysymyskin että mitä sitä huvittaa helteellä tehdä...
 
Tomeralla on ollut myös sosiaalista elämää loma-aikaan, se on päässyt leikkimään Keten kanssa (ja vieläpä hurjan nätisti), ja metsään pitkälle lenkille Remon kanssa. Vielä ehditään toivottavasti treffata muitakin kavereita!