Huiman kanssa ollaan avattu uimakausi, kahtena päivänä ollaan jo käyty kuopalla uimassa.  Onhan Tomppakin ollut mukana, mutta se ei ui, eikä sitä nyt näemmä pahemmin huvita kahlatakaan edes keppien perässä. Eihän Huimakaan mikään mahtiuimari ole, mutta kepin perässä menee aina muutama veto, ja lisäksi olen kantanut sitä sylissä syvemmälle ja antanut sen uida rantaan. Uintireissulla Huima nuortuu aina kymmenen vuotta, ja eilenkin oli kiva lähteä päälle vähän tokoilemaan vaikka kuuma ilma olikin.
 
Juhlatalolla oli tällä kertaa rauhallisempaa kuin viimeksi, ei mitään  ihmeempiä häiriöitä. Huima sai aloittaa ruudulla, jonka alku oli  aika liki täydellinen. Loppuosa tehtiin erikseen, ja siinä odottaessa Huima kyllä taas haukkui. Jotenkin ei vaan osaa olla harmissaan noista intohaukuista. 
 
Sitten oli aikomus tehdä tunnaria, mutta kun Huiman olotila ei ollut siihen oikein suotuisa, tehtiin luoksetulon pysäytyksiä "viestityylillä". Tällä kertaa namipalkalla, ja Huimalla oli hauskaa! Sekä seisomiset että maahanmenot sujuivat vaikka vauhti oli kova.
 
Kaukoja lanan välissä. Näin ne sujuvat hyvin, eikä itse tarvitse stressata etenemisestä. Pari vaihtoa vaati kyllä kaksi käskyä, mutta ihan vain siksi että juuri sillä hetkellä Huima havainnoi ympäristöä eikä kerrassaan huomannut käskyjä. Kun on häiriöherkkä niin on, eipä siinä mitään – kaikki kuullut käskyt totetutettiin hyvin pitkältäkin matkalta. 
 
Lopuksi vielä pätkä (hyvää) suoraa seuraamista ja lohimössöt loppupalkaksi. Ja Huima ei olisi millään halunnut kentältä pois.   Että sen kanssa on kiva treenata, toivottavasti Tomerasta tulee joskus vielä samanlainen!
 
Toka sessio vielä hetken päästä, tällä kertaa sitä tunnaria vaikka mieletila oli edelleenkin ihan muuta kuin toivottu. Tehtiin vielä käskytettynä, eli odotusaikaakin tuli vähän kierrosten keräämiseksi. Eka yritys meni niin että Huima nosteli kaikkia kapuloita oikein reilusti ennen kuin toi omansa. Tokalla kerralla tehtiin lähempää ja matkan varrella oli pari namia hidastamassa ja avaamassa nenää. Edelleen nostelua, mutta vähän vähemmän. Kolmannella kerralla eri paikassa ilman nameja, nyt lähinnä kosketteli muita kapuloita, kävi tarkastamassa olisiko edellisessä paikassa taas namia, ja sitten toi omansa. Tämä homma vaatii ehkä vielä vähän treeniä...  ja malttia.
 
*****
Tomppa pääsi lopuksi vähän kentälle leikkimään ja syömään. Siinä ohessa otettiin muutama perusasento ja ihan vähän seuraamista. Ei se seuraaminen mitään erityisen loistokasta ollut, mutta kelvollista kumminkin. Leluna oli tällä kertaa pitkästä aikaa raippa jonka päässä on rätti, ja sitä oli aika kiva jahdata. 
 
*****
Tomeralla alkaa olla tärppipäivät käsillä, ja kovasti se olisi kaikkien ihanien uroitten perään. Hiukan se on alkanut piipatakin, mutta kun se raukka on siitä harvinainen porokoira, että se ei oikein osaa, lähinnä huokailee vaan. Yöt onneksi nukutaan, ja ruokakin maistuu vähintäänkin entiseen tapaan. 
 
*****
Lomalle liukuessa on vähän ehtinyt kaivella omia arkistoja, ja jotain aika hauskoja muistoja tullut mieleen. Ja onpa Huima ollut kapoinen vielä parivuotiaana. 
 
Tämä kuvaa Huimaa (3 v.) aika hyvin hakutreeneissä – sata lasissa (kuva c Petri Hallberg):
 
 
 
Raunioillakin käytiin (2 v.) (c Tuija Luusua):
 
 
 
Ja näyttelyissä – eipä ihme että tuo luikku sai tästä erkkarin näyttelystä hoon (2 v.). Seuraamistakin on näemmä treenattu  (c Tuija Luusua):
 
 
 
Samaisessa näyttelyssä valeraskaus painoi kovin, ja sylistä oli hyvä katsella maailman menoa:
 
 
 
Joku outo blondi treenaa kutistettua Huimaa (3 v.):
 
 
 
Eka tapaaminen Piiku-siskon kanssa yksivuotispäivän tienoilla. Varmuudeksi harjakset pystyssä:
 
 
 
Samaisen siskon kanssa erkkarireissussa seuraavan vuoden syksyllä. Aika söpöt siskokset :
 
 
 
Ja lopuksi vielä Tomppakin! Aika tasan kaksi vuotta sitten koneen työpöytänäkymä oli tämmöinen:
 
 
Tässä siis kaikki pentueen nartut silloin kun vielä ei tiennyt kuka meidän elämää tulisi sulostuttamaan.
Tomsku on ylhäällä vasemmalla.