Huiman tuuraustreeneissä oli harjoittelussa tulevan agirodun open class -rata. Olin katsellut sitä jo päivällä, ja mietinnyt miten me Huiman kanssa siitä selvittäisiin, joten olipa kiva yllätys että päästiin illalla tekemään sitä.   

Ennen treenejä käytiin vähän joella viilentymässä, ja jokivesi oli sopivasti lämmennyt niin että siellä tarkeni itsekin kahlailla. Hiukan nuuduksissa Huima silti treeneissä oli, ja vaikka hallissa pitäisi olla tasainen 15°, niin kyllä siellä paljon lämpimämpi oli. Eka radan Huima pisteli menemään vähän puolihuolimattomasti ja kässäri päällä, piipahtipa jopa välillä tutkimassa yhden hypyn takana lojuneita harjarullia. No, se nyt on tyypillistä Huimaa...

Välissä otettiin muutamaan kertaan putki-muuri-hyppy-hyppy -kohtaa, kun oma ohjaus valssein tuotti kauhean laajan kaarroksen. Epäilin että Huima ei osaa mennä niin että jään itse aitojen etupuolelle, mutta menihän se, ja vielä aika tiukastikin kun muistin ottaa heti muurin jälkeen (tai päällä) myös vastaisen käden mukaan. Kumma mikä voima tuolla vastaisella kädellä voikin olla! 

Sitten tehtiin koko roska vielä kerran, ja nyt oli vauhtiakin jo aika kivasti. Joitain töppejä silti tuli, eli eiköhän me oltaisi kaksi kertaa tämä rata tällä treenimäärällä hyllytetty. 

Lopuksi otettiin Huiman kanssa vielä radan alkua, mutta kun se näytti jo väsähtäneelle, niin lopetettiin välistävedon jälkeen. 

****

Tomeran uusi ryhmä oli aika mielenkiintoinen – kaksi vanhempaa sekarotuista joilla ei ole kisatavoitteita edes mölleihin, + yksi kultsu jonka omistajaa en ehtinyt jututtaa yhtään. Kaikki muut ovat uroksia, joten luultavasti mitään kärhämiä ei ainakaan tarvitse pelätä. 

Huima nautti illalla vieraiden koirien seurasta kun Tomppa ei ollut mukana. Tämäkin hyvä puoli noiden erillään kuljettamisesta on! Ensin Hui tapasi joella westienartun, ja olisi mielellään vähän leikittänyt sitäkin, mutta hallilla tavattuun nuoreen parson-urokseen se suorastaan rakastui. Olisi voinut väittää että Huima on se, jolla on tärppipäivät... 

****

Kotona oltiin taas vasta puoli yhdentoista jälkeen, ja kun Tomeran laiminlyönnistä oli huono omatunto, niin käytiin sen kanssa vielä heittämässä kuuden kilsan rullislenkki Kaukasten ympäri. Lämmintä oli parikymmentä astetta, ja vauhtia reilu 10 km/h – hiukan Tomsku nuupahti loppua kohti. Jospa saisi ostetuksi sen springerin, niin voitaisiin pyöräillä noita sorateitä pitkin, kun kovin montaa asvalttijuoksutusta ei taideta uskaltaa viikossa tehdä.

Aika paljon saa kyllä Tomera vielä kuntoilla ennen kuin on AD-kokeeseen mitään asiaa! Se kyllä nautiskelee juoksemisesta, ja lenkin jälkeen se oli tosi tyytyväisen oloinen. Nukkumaan mennessä se kävi vaan taas niin ylikierroksilla että suljettiin se makkarista että saatiin Huiman kanssa nukkua rauhassa.