Tompalta pääsi edelleen pari pientä köhiä keskiviikkona, joten suunnattiin Huiman kanssa mustikkametsään ja jätettiin Tomera kituuttamaan takaluukkuun. Huimasta on kyllä tulossa vanha kun se keskittyi metsässä enimmäkseen mustikoiden ahmimiseen eikä kaahailuun.

***

Metsästä kurvattiin Ridasjärven kentälle, jossa oli aikomus tehdä kummallekin vähän kokeenomaista harjoitusta. Tomera aloitti, se viriteltiin ensin luoksetulon pysähdyksillä namia heittelemällä ja muutamalla askelsiirtymällä. Ajattelin että liikkeestä seisominen on helppo nakki palkatta kun se tarjoaa seisomista muutenkin joka paikkaan ja jo ehdittiin nitä pysähdyksiäkin tehdä, joten sillä aloitettiin – mutta eiköhän Tomera tehnytkin oikein napakan liikkeestä maahanmenon! Tehtiin toinen perään palkatta (no onpa fiksua), ja sama homma. Ja viime viikolla liikkeestä maahanmeno oli niin kovin vaikeaa!

Jatkettiin eteenpäin epävarmoilla kaukoilla. Kyynärät jäivät aika alas istuessa eikä Tomera olisi malttanut pitää asentoa kovin kauaa. Kun intoa näkyi kumminkin olevan, lopuksi tehtiin pätkä seuraamista, ja siitä sitten loppupalkka. Yllättäen seuraaminen sujuikin liikkeistä kaikkein parhaiten. 

Vaikka liikkeet menivät miten sattuu, niin palkattomuus ei näyttänyt olevan mikään kamala ongelma. Joka vapautuksen jälkeen Tomera pompsahti innoissaan kun odotti että joko nyt heruisi, luulen että saadaan hommaa kehiteltyä eteenpäin kun vaan muistettaisiin välillä tehdä näitä...

Lopuksi paikattiin kaikki palkatta tehdyt liikkeet, ja varsinkin seuraaminen tuntui luonnistuvan Tompalta (Tompaksi) erityisen hyvin. Sen jälkeen pakollinen paikallamakuu; vajaa kolme minuuttia alo-luokan etäisyydellä ja muutamalla kehulla silloin kun otti kontaktia.

Lopuksi leikittiin pallon kanssa koko kentän leveydeltä, kun olin jo ehtinyt unohtaa että Tomppa on sairaslomalainen eikä sitä saisi rasittaa. Leikkiessä Tomerassa on kyllä sen verran vauhtia ja voimaa, että voi kun sen saisikin siirretttyä kaikkeen muuhunkin tekemiseen! Kokeilin mitä Tomera tykkää jos sitä ajetaan takaa tai juostaan karkuun kun sillä on pallo, ja varsinkin takaa-ajosta Tomppa tykkäsi kovin. Leikki sujui niin että Tomera juoksi isoa ympyrää pallo suussa, ja minä sen rinnalla pienempää ympyrää että pysyin samassa tahdissa. Voi että Tomppa pinkoi, ja että olikin pienellä hauskaa.   Kun pallon kanssa oli niin kivaa, niin autolle menessä tehtiin vielä pätkä seuraamista pallopalkalla. 

*****

Huima aloitti liikkeestä istumisella, sitten seuraamista, ja lopuksi piti tehdä kaukot niin että loppupalkka löytyy takaa. Enkä muistanut, että tätä koitettiin juuri viime viikolla huonolla menestyksellä! Huima kiihtyy niin kovin siitä että eväät ovat sen takana, että mistään ei tule mitään, ääntä vaan lähtee. Korjasin sitten palkat pois ja seuratiin vielä reilu pätkä palkatta (oli muuten hyvää ja innokasta ), ja sen jälkeen uusi yritys kaukoja niin että seisoin ihan Huiman edessä ja palkkapurkki oli taskussa. Parista vaihdosta sitten purkki lensi Huiman taakse. Voi hötkelö tuon kanssa!

Lopuksi Huima teki vielä lisää kaukoja läheltä ja namipalkalla, sekä luoksetuloa, joka sujui suht ok kunhan vaan ärjäisin maa-käskyn tarpeeksi voimakkaasti. Huiman kanssa palloteltiin myös lopuksi, iso hiekkakenttä on huippukiva siihen tarkoitukseen. Ja Huimalla oli hauskaa. 

*****

Ei metsäretkeily ja treenaaminen Huimasta kumminkaan kaikkea puhtia vienyt, kun kotona piti karata taas – tosi pitkästä aikaa – pupun perään. Oltiin lähdössä vielä metsään käppäilemään kun aloin ihmettelemään missä Huima on, ja juuri sopivasti ehdin nähdä kun se karauttaa metsänreunasta tielle pupun kannoilla.  Siellä ne juoksivat tietä pitkin, ja aika lujaa se mummeli kyllä pinkoo. Onneksi jänö kaarsi metsään ja Huima palasi jahdista aika pian. Ja onneksi tiellä kulkee sen verran vähän autoja että Huima selvisi tästäkin reissusta hengissä. Vaan tulipa taas vähän motivaatiota aidanrakennuspuuhiin. 

***

Tompalle illalla ja aamulla kepit, ensin kerta vinoilla ja sitten loput suorilla. Onnistumisprosentti suorilla huitelee 80:ssa, kakkospuoli on selvästi heikompi. Josko näitä vielä vähän tahkotaan ja sitten koitetaan aika nopsaan lisätä rivistöön pari keppiä. Vauhtia on osaamiseen nähden ihan kivasti, ja aika kaukaa hakee oikeaan väliin. 

***

Jos Tomeran köhiminen jatkuu vielä ensi viikollakin, niin pitänee suunnata lääkäriin. Jostain luin että uimisesta voi tulla nielutulehdus, joten jospa se onkin Tompalla sitä? Aika monena päivänä se ehti ainakin vetää vettä henkitorveen ennen kuin älysi pitää suun kiinni. Ja harmi kun ei voida nyt jatkaa edes niitä uintiharjoituksia!

Köhimisestä huolimatta Tomsku on ollut ihan pirteä – luulen että viilenneet ilmat ovat yhtäkkisen treenihalun aiheuttaja, ja kun ei lenkillekään pääse, niin jotain on kumminkin kiva tehdä. Mutta enpä valita, kiva kun neiti Sieväselläkin on vaihteeksi vähän virtaa.