Ilmojen viilettyä ja maaston vähän raikastuttua ei vaan voi olla treenaamatta. Tarkoitus oli tehdä Tomeralle esineruutu ja jälki, mutta esineruudussa onneksi muistin taas että Tompalla on rööreissä vikaa, ja että ei ehkä ole fiksua laittaa limaista koiraa jäljelle (jos ei nyt ehkä esineruutuunkaan)...
 
Tallasin ruudun vaihteeksi toiseen suuntaan (20 x 50 m), ja laitoin upouudet esineet kulmiin ja keskemmälle. Löysin viime viikolla metsästä ison kasan käyttämättömän näköisiä pienen-pieniä aamutossuja ja nahkakenkiä; niistä tossu kulmaan ja nahkakenkä keskelle, ja Heinin pesusieni toiseen kulmaan. Pitäisi varmaan hakea niitä tossukoita sieltä lisääkin, eiköhän niille löydy muiltakin ruutuilijoilta käyttöä.
 
Huima sai tehdä ensin ja Tomera sai ihastella mummun toimia narunnokassa. Se on kyllä merkillinen kun malttaa odottaa niin rauhassa vaikka toinen saa tehdä ja sitä palkataan ja kehutaan. Olisi ihan ennenkuulumatonta että Tomppa odottaessa ääntäisi tai riehuisi. Huima haki kaksi esinettä niin kuin Huima nyt yleensä hakee, eli tehokkaasti ja nopeasti. Ja kivaa oli pitkästä aikaa!
 
Tompalle samat kamat samoissa kohdissa, ja se sinkosi taas kummasti matkaan vaikka näytti vielä sivulla istuessa olevan puoliunessa. Eka esine vaati vähän etsintää, ja kun löytyi, Tomera jäi kenkä suussa seisomaan ruudun puoliväliin. En nähnyt että sillä oli mitään suussa, vaan luulin vain että sille tuli uskonpuute kesken kaiken. Onneksi odottelin ihan hiljaa, Tomppa teki lopulta ratkaisun ihan itse ja toi hienosti kengän perille saakka! Toka lähetyksellä lähti jo vähän rauhallisemmin, mutta löysi tossun nopeasti ja toi saman tien rivakasti käteen. Lopuksi vielä heiteltiin ja vedettiin tossua. 
 
Tomsku oli niin tyytyväinen tekemisiinsä, että kun käveltiin ruudusta hihnassa pihallepäin, se meni tekemään oma-aloitteisesti hienon pujottelun suorilla kepeillä! Eikä tietenkään ollut enää yhtään namia jäljellä. 
 
****
Kun ei voitukaan jäljestää, niin tehtiin sitten vähän pihatokojuttuja. Huima aloitti tunnarilla: ekalla kerralla kymmenen kapulan kasasta ei heti löytynyt oikeaa, Huiman hermo petti ja nosti minkä sattuu. Toinen kerta kulman takaa nopea, kolmannella mentiin taas kapuloiden lähelle ja oli selvästi vaikeampi, mutta tällä kertaa hermo piti ja oikea nousi. Tätä pitäisi ehkä alkaa nyt treenaamaan joka päivä jos aikoo joskus saada liikkeen kuntoon.
 
Sitten kaukoja rapulla, koko voi-sarja oikealta etäisyydeltä, ja ihan täydellinen rauhallinen suoritus. 
 
Luoksetulo, joka oli kerrankin kerrasta ok, palkka maahanmenosta. Lopuksi koitettiin vielä pujotella neljää keppiä, mutta Huima hyppelehti jossain parin metrin korkeudella sähläämässä, niin jätettiin ekan yrityksen jälkeen sikseen.
 
****
Tompalle myös ensin tunnari kymmenellä kapulalla, ei ongelmia. Sitten pyykkitelineen tolpan kiertämistä muutama toisto, ja noutoa pitkästä aikaa. Kolmannella kerralla koitin josko Tomera jo voisi istua kapula suussa, ja istu-käsimerkillä sen takamus käväisi nopeasti maassa ilman että kapula putosi. Edistystä se on tämäkin, ja siihen lopetettiin noutoharjoitus. Lopuksi pidempi pätkä seuraamista ja paljon käännöksiä (ilman mitään nami-apuja), ja vau – sehän tuntui jo ihan oikealta seuraamiselta! 
 
Sisään mennessä Tomera odotti niin kovin iltaruokaa palkaksi, että pakko niille oli pari siipeä antaa. Ja ehkä ne oli ihan ansaittukin.