Perjantaina suunnattiin auton nokka kohti mökkiä, ja koukattiin Tampereen kautta. Ensin käytiin kummankin kanssa Eteläpuistossa vähän tokoilemassa, ajatuksena totuttaa Tomeraa paitsi vieraisiin kenttiin, myös siihen että hikisen automatkan päälle pitäisi vielä tehdäkin jotain. Lämmintä oli edelleen melkein 25°, ja ilmastoimattomassa autossa ei ole kenenkään kovin kiva matkustaa...

 

Huima aloitti, ja sai puistoon kävellessä niin hyvän hajun nenäänsä, että käveli jopa sorsaparven läpi kirsu maassa. Ei paljon kentällä helpottanut, mutta sen verran Huiman työmoraali on aikojen saatossa kasvanut, että saatiin ihan kelvollista seuraamista tehdyksi, ja lisäksi vähän jääviä. Autolle kävellessä hajun lähde näyttäytyi –typerä citypupu hiipparoi muutaman metrin päässä eikä näyttänyt olevan millänsäkään räyskyttävästä Huimasta.

 

Myös Tomeraa haju kiinnosti, mutta kuten yleensä, huomattavasti vähemmän kuin Huimaa. Puistossa istunut rähjäävä kääpiöpinseri ohitettiin siististi karvoja vähän nostellen, ja kentällä Tomppa malttoi aika hyvin keskittyä vaikka ohikulkijoita ja puistossa istuskelijoita oli aika paljon. Tompalle seuraamista, vähän liikkeestä seisomista ja paikallamakuu. Pupuvaarasta johtuen en uskaltanut laskea Tomeraa ollenkaan irti, Tampereen keskustassa jänisjahti voi olla vähän turhan vaarallista.

 

Tokoilun päälle jätettiin Huima takaluukkuun ja lähdettiin Tomeran kanssa katsomaan kaupunkielämää. En tiedä oliko Tampereella joku tapahtuma, mutta yhdeksältä illalla siellä oli väkeä liikkeellä yhtä paljon kuin Helsingissä ruuhka-aikaan. Tomera oli kaupungissa melkein kuin kotonaan, ja sen kanssa on yleensäkin kiva liikkua kun se ei perusta vieraista ihmisistä ollenkaan. Kapealla rakennustyömaan ohittavalla vaneriseinäisellä kujalla sitä vähän jännitti kun vastaan tuli samaan aikaan ihmisiä ja siinä  oli aika ahdasta, mutta muuten Tomsku oli varsin lunki kaupunkikoira. No puluja se kyllä säikytteli pariin otteeseen, niitä kun ei meilläpäin näy.  Ota nyt tuosta eläimestä selvää, kun sitä jännittää aina niin ihmeelliset jutut, ja sitten taas tuommoiset jotka voisivat jännittää, eivät ole yhtään kamalia... 

 

***

Lauantaina käytiin agility-esteillä. Tomera aloitti, ja teki muutaman komen-neljän esteen hyppy-putki -jutun. Intoa ei taas ollut mitenkään liikaa, mutta lämmintäkin oli kyllä taas liki hellelukemat. Lopuksi kasasin Tomeralle puomin maksipöydän päälle, enkä tiedä oliko se vikatikki kun siitä tuli notkuva ja rämisevä ja Tomeraa vähän  pelotti. Meni se siitä muutamaan otteeseen yli, toivottavasti ei jäänyt traumoja. Toisaalta voi olla että oli hyvääkin harjoitusta tulevia keinuharjoituksia silmälläpitäen...

 

Huimankin kanssa piti tehdä jotain pientä, mutta sitä kiinnosti niin kovin kentän hajut että viskasin sen saman tien takaisin autoon. Siellä se näytti ihan hölmistyneelle, ihmetteli varmaan että olipa kummat treenit. Myös Tomeraa kiinnosti kovasti kentän tuoksut, ja Tomppahan ei yleensä ylimääräisiä haistele, joten jotain ekstrahyvää tuoksuahan siellä oli.

 

***

Mökkeillessä saatiin Tomeran kanssa niskaamme oikein kunnon ukkonen. Jyrinästä Tomppa ei ollut moksiskaan, mutta kun rankkasade alkoi, se luikahti nopeasti kivenkoloon puskien alle, eikä meinannut tulla pois. Kotiin päästyä tuli päälle vielä kunnon myrsky, mutta siitä Tomera ei tiennyt mitään kun nukkui sikiunta myrskyn alusta loppuun sillävälin kun me Huiman kanssa päivystettiin ikkunassa vahtimassa kaatuvia puita.

 

Maanantaina ei sitten päässytkään töihin kun junat eivät kulkeneet ja tiellä oli puita. Kun sähköt olivat poikki niin ei päässyt edes suihkuun.   Koirat eivät kovin ehtineet vapaapäivästä nauttia kun piti puuhata kaikkea muuta, mutta vähän kuitenkin tokoiltiin omalla pihalla normaalin lenkkeilyn lisäksi. Huima teki vaihteeksi onnistuneita luoksetuloja ja tunnaria, ja Tomera seurasi aika kivasti. Ja neljän kepin sarja menee nyt 100-prosentin varmuudella kulmasta kuin kulmasta!

 

***

Terveyspäivitys: Tomera ei yski enää, mutta kumpikin ryystää. Voi olla että ryystäminen johtuu armottomasta myyrästyksestä, siinä kun menee aina samalla multaa nenään. Mutta tarkkaillaan tilannetta, voi olla nenäpunkkikin asialla... Huiman (itse-diagnosoitu) papillooma on kielestä hävinnyt kokonaan. Netissä luki että häviää yleensä itsestään kuukaudessa, ja eipä monellakaan päivällä mennyt arvio pieleen. Huh helpotusta, ei siis ollut mikään tappava kasvain.