Eilen Tomppa ei yskinyt enää ollenkaan, mutta lenkkeiltiin silti vielä kevyemmin. Pitkästä aikaa lähdettiin kummankin kanssa haistelemaan Hyvinkäälle cityelämää. Ihan hienosti maalaiskoirat käyttäytyivät – teinihuligaanijoukolle Tomeran piti sanoa ououou ja koirapuiston ohi kävellessä sen piti piipata ja nostaa kaikki harjakset pystyyn, mutta muuten kerrassaan mallikelpoista toimintaa koirakohtaamisineen päivineen.  

Kotona tehtiin illalla ja aamulla Tompan kanssa samat jutut – pätkä seuraamista ja lisäksi keppejä, sekä illalla pieni piilopaikallamakuu. Suorat kepit alkavat mennä enimmäkseen oikein, mutta jos sattuu virhe, niin sen jälkeen kaikki on vähän aikaa taas kovin vaikeaa. Pitäisi älytä lopettaa aina muutaman hyvän toiston jälkeen eikä odottaa että virhe tulee. Seuraaminen myös kohtalaisen innokasta, ja edelleen Tomera tarjosi sitä aamulenkilläkin. Tuulet on vaan nyt näemmä vaihteeksi suotuisat!

Huima teki illalla luoksetuloja vaihtelevalla menestyksellä. Kauhealla innolla se tekee edelleen, ja sitten ei ihan maltti riitä. Maahanmeno on nyt se kohta missä se ei malttaisi, ja lisäksi nyt on uutena ongelmana tullut se, että se ei tahtoisi lähteä seisomasta uudelleen liikkeelle. Milloin mitäkin, välillä menee sentään oikeinkin...  Kaukoja myös, pitkältä matkalta rapun päällä oikein hyvä. Lopuksi vielä vähän seuraamista kun Huimalla oli niin superkivaa.   Ei kyllä uskoisi että Huimalla on ollut joskus tokoilumotivaation puutetta!