Tomeran Tending-kurssin toisella kerralla tokoiltiin niin että kaikki koirat olivat yhtä aikaa kentällä, mikä oli meille tosi kiva juttu kun kerran harvemmin vieraaseen häiriöön päästään.
 
Aloitettiin häiriöpaikallamakuulla ympyrämuodostelmassa. Sai päättää itse jättääkö koiran nenä ympyrän sisällepäin vai nenä toiseen suuntaan, ja kaikki jättivät koiransa nenä keskustaan. Muutaman metrin välein maattiin, ja kun ohjaajat loittonivat koiristaan, oli Tompankin ympärillä välillä viiden vieraan ihmisen verran kuhinaa ja aika paljon liikehdintää. Joitain koiria komenneltiin lisäksi kesken kaiken, ja osa koirista oli vähän levottomia. Tämä harjoitus tehtiin x 2 – ekan olisi saanut tehdä istumisena, mutta sitähän me ei olla harjoiteltu jostain syystä vielä ollenkaan. Kumpikin kerta meni todella hienosti kaikin puolin, ja Tomppa näytti ihan levolliselle vaikka tilanne oli sille ihan uusi. Toinen makuutus oli pidempi (muutama minuutti?), joten  annoin pari välipalkkaa kun häiriötä oli niin runsaasti. Tokalla kerralla maahanmenot ja ylösnousut tehtiin EVL-mäisesti vuoron perään, ei ongelmaa.
 
Sitten tehtiin vuoron perään  seuraamista, edelleen ympyrämuodostelmassa niin, että jokainen seuruutti vuoron perään käskytettynä ympyrän läpi, ja keskustassa tehtiin askelsiirtymät oikealle ja vasemmalle. Oltiin vuorossa viimeisenä, ja Tomppa halusi ihan itse istua odotteluajan perusasennossa ja kontaktissa.    Myös seuraaminen meni hyvin, ei ihan niin innokkaasti kuin seuraaminen ilman häiriötä, mutta tosi hyvin kumminkin. Ohjaaja sekosi taas vaihteeksi askelsiirtymien suunnissa, mutta Tomera käytti pyllyään ihan hyvin. Askelet oikealle ok, vasemmalle mennessä Tomera vähän eksyi.
 
Seuraavaksi noutojuttuja. Ensin näytettiin vieraalla ja tikuiksi pureskellulla pikkukapulalla miten pitäminen sujuu. Sujuihan se sitten kun Tomera ensin päätti että vieraan tikkukapulan yleensä ilkeää ottaa suuhun. Vielä pitäisi kuulemma itse rauhoittaa kapulan ottamista niin, että omat kädet voivat olla kapulan lähistöllä ja Tomera pitää silti rauhallisen otteen. Tompalta pitäminen sujui hyvin, ei korjattavaa.
 
Sitten kapulan nostamista, eli meidän tapauksessa vauhtinouto. Nouto vähän hidas, pitäminen ok, luovutustahan Tomppa ei vielä osaa. Pallolla tehtiin sitä pari kertaa erikseen, sillä sujuu kunhan annan käsimerkin lisäksi. Noutohommista heitin pallon palkaksi, ja saatiin pallon perään yksi kutsumaton vieraskin, joka kääntyi onneksi takaisinpäin ennen kuin ehti Tompan luo. Tomera reagoi karvojen nostamisella, mutta oli ihan ok heti episodin jälkeen.
 
Hyppy käskytettynä, ihan ok mutta jäi tosi lähelle hyppyä seisomaan. Kannattaa tehdä silloin tällöin myös pallonheittoja heti hypystä että oppisi menemään vähän kauemmas esteestä. Kokeiltiin, ok.
 
Lopuksi tunnaria. Ensin piilotettiin virittelyksi pari kertaa oma kapula ruohikkoon, ok. Sitten sai valita miten haluaa tehdä tunnarin useammalla kapulalla, ja me kun ei olla tehty mitään kasanohitusharjoituksia, niin otettiin sitten ihan "oikea" tunnari, vaan vähän lähempää. Tomppa haisteli kolmea reunimmaista, ja valitsi niistä sitten omansa. Hyvä hyvä!
 
Tähän loppui virallinen osuus, joten Tomeran kanssa tehtiin vielä vähän pidempi seuraamispätkä ja siitä sitten loppupalkka. 
 
Olipa kiva treeni, ja motivoitunut oppilas. Tompassa on kyllä ajoittaisen epävarmuuden vastapainoksi rutkasti myös hyvän tokokoiran ominaisuuksia, se kun on helposti hallittavissa, ja se malttaa keskittyä ja kuunnella. Mukavaa oli nähdä myös että Tomppa tarjosi itse seuraamista ja perusasentoa, muistaakseni se ei ole ennen juuri tätä harrastanut!
 
***
Rouva Virtaselle  vielä parkkiksella luoksetuloa, seuraamista ja liikkeestä istumista, ok. Bonuspisteitä siitä että seurattiin jonkun kovin rähähtävän takaluukun ohi silmää räpäyttämättä. 
 
***
Aamutreeninä Tomskulle 8 x kuuden kepin sarja, ja kaikki kertalaakista oikein niin että seisoin paikoillani  keskellä keppejä parin metrin päässä, ja Tomppa meni kepit kummastakin suunnasta vuoronperään. Jee! Nyt Tomppa osaa myös korjata väärin menneen kohdan heti – kun sanon "hep" jos se meinaa mennä väärästä välistä, niin se pysähtyy saman tien, ja aika helposti peruuttaa ja korjaa oikeaan väliin. 
 
Koska Huimankin pitää saada tilaisuutensa namien ansaitsemiseksi, niin tehtiin Huimankin kanssa yksittäisiä hyppyjä ja putkia. Vaan kun Huimalla on kuivanappula kiikarissa, niin eihän se malta etsiä mitään putken suita, vaan hyörii ja pyörii tohkeissaan ympyrää. Paheneekohan tuo sen sähläys vaan iän myötä?