Perjantaina viesteiltiin pitkästä aikaa, ja tällä kertaa ihan häiriön kanssa. Mentiin Ketunkuopille saakka, ja ihan omasta laiskuudesta kumpusi ajatus että josko otettaisiin samalla kertaa kummatkin koirat matkaan mukaan.
 
Ensin Tomppa; beeltä aalle (150 m?) hyvä, vähän kuikuili puussa haukkuvaa treenikaveria, mutta tuli hyvin loppuun asti. Takaisin beelle tökkäisi sitten kunnolla, juoksi 15 metriä, ja jäi seisomaan ja äimistelemään Taikaa. Meinasi vissiin, ettei emäntää arvaa jätttää tuommoisen raivottaren kanssa kahden.   Otin takaisin lähtöpisteeseen, ja tokalla lähetyksellä ampaisi matkaan hyvin.
 
C-osuus tehtiin, kun kerran oltiin suunniteltu – mutta olisi ehkä voinut tässä kohtaa vähän soveltaa kun häiriötä oli Tompan makuun aika paljon. Tomera juoksi kyllä hyvin aalle saakka,  mutta jäi siihen seisomaan, ja kun pelkäsin että keksii vielä lähteä Taikan luo niin kutsuin sitä kuusen takaa.
 
Sinällään varmaan ihan hyvä harjoitus, ja häiriö sinänsä varmaan ihan sopiva kun se puussa haukkuja on tuttu treenikaveri eikä joku vieras kamaluus. Tomera odotti Taikan juostessa aika nätisti, mitä nyt meinasi syödä hihnansa siinä ohessa. Kiva oli pitkästä aikaa päästä tätäkin lajia puuhastelemaan!
 
Päälle tehtiin vielä esineruutu, ja koiraparat joutuivat taas odottelemaan omissa puissaan kiinni sillä välin kun tallattiin suikale. Tomera aloitti taas, ja eka esine löytyi tosi hienosti ja nopeasti. Toinen esine teetti vähän enemmän töitä: välillä se harppasi ensin poljettuun ruutuun missä oli maa-ampiaiseten pesä, mutta tuli sieltä aika nopeasti takaisinkin. Toisella lähetyksellä se pysyi omassa ruudussa ja löysi sitten toisenkin esineen. Kiva huomata että Tompan pinna on nyt vähän venynyt, jos ei heti löydy niin siltä ei silti mene fiilarit. 
 
****
Lauantaina Tomeralla oli Rudyn kanssa toko- ja lenkkitreffit lentokentällä. Kummatkin koirat yhtä aikaa kentällä, ja Tomeralle ripeässä tahdissa sekalainen satsi liikkeitä.
Aloitettiin törpön kiertämisellä, joka sujuu nyt aika hyvin jo pidemmältäkin, menomatka vaan mennään ravilla ja paluu vasta laukalla. Pitänee miettiä tähän jotain....
 
Alustan kosketuksia, olisi voinut olla vähän reippaampiakin, mutta oikein kelvollisia. 
 
Paikalla istuminen suurin piirtein ekaa kertaa, ehkä minuutin verran muutaman metrin etäisyydellä ja parilla välipalkalla. Aika mainiosti, Huimalle tämä on ollut aina niin kovin vaikeaa.
 
Liikkeestä seisomisia, eipä moittimista. Valmistelevat osuudetkin hyvät.
 
Liikkeestä maahanmenoja, kyynärät taas helposti ylhäällä, ja tässä tuli ekstrahäiriötä kun Rudy pallotteli itsensä moikkaamaan Tomppaa. Vähän aikaa sen jälkeen Tomera hiukan kytisteli että tuleekohan se vielä, mutta aika nopsaan palasi takaisin tokoilumoodiin.
 
Luoksetulo, oikein hyvä. 
 
Pitkä seuraaminen, ja olikin vähän liian pitkä kun Tomppa hiipui. Kun piti odotella että siitä vielä nousee ja saa palkattua, niin tulikin sitten _tosi_ pitkä  :-/ Ei nyt ehkä pitäisi ihan ahnehtiakaan tämän kanssa.
 
Paikallamakuu, vajaa pari minuuttia, ok.
 
Ehdittiinpäs kaikenlaista, vaikka treeni ei taatusti varttia kauempaa kestänyt. Tomera oli varsin pätevä, ja kiva nähdä että kun se keskittyy, niin se sitten keskittyy kunnolla, ihan sama vaikka kaveri vieressä tekee mitä (no ihan kiinni ei sentään saa tulla). Kiitos häiriökoira Rudylle. 
 
****
Päälle mentiin vielä eksyilemään Monnin metsiin, olipa ihanan rentoa lenkkeillä kun Huima-haisuli ei ollut matkassa mukana. Tomppakin pysyi aika hyvin hollilla, mitä nyt kerran teki pienen jahtimatkan.