Sunnuntaina sännättiin mökiltä suoraan pimenevään Rutikan iltaan maastotreenaamaan. Luolakoiralle kavereineen aluksi viestiä, tällä kertaa tarkoitus harjoitella C-osuutta. A-B väli lyhyt, ja sitten siitä ceelle pidempi matka (reilu 100 m?) niin että koirat näkivät kun beeltä lähdettiin etenemään. Tomera juoksi ihan hyvin, vähän oli pompahdellut bee-cee -välissä ja pienen kaarroksen teki, mutta oikein hyvä harjoitus. Ja ihan kiva että malttoi olla tutkimatta matkanvarren luolat – kun laskin sen ceen jälkeen ilman valjaita takaisinpäin vapaana, se ehti tutkia kahden pesäluolan tarjoamat mahdollisuudet.

Sitten esineet, Tomeran ruudussa oli kolme esinettä, takakulmien liepeillä + yksi keskellä olevassa kuopassa. Hyvin Tomsku meni ruudun reunaa pitkin kulmaan, ja löysi esineen nopeasti. Sen verran pimeää alkoi jo olla etten ihan nähnyt mitä se siellä vähän aikaa touhusi, epäilen että seisoi taas hetken esine suussa miettien että mitä sillä tekisi. Toi kuitenkin hyvin käteen saakka.

Huima pääsi etsimään vikan esineen Taikan jälkeen, ja voi että se oli taas niin tohkeissaan kun pääsi hommiin. Kun esine löytyi kovin helposti toisesta takakulmasta, ja Huima näytti sille että nythän homma vasta alkaa, meni Pee sille ystävällisesti vielä piiloon. Piilo kaatuneen puun takana noin kuudessakympissä, Huima löysi hienosti, nappasi tarjotun "irtorullan" eli kepinpalasen, mietti hetken nopeinta reittivaihtoehtoa puun takaa takaisin, ja hyppäsi sen yli (oli muuten aika korkealle ulottuvat oksat!) "Rulla" palautui sutjakasti, ja Huima viiletti näytölle. Ihan uskomatonta miten se voi neljän vuoden totaalitauon jälkeen työskennellä noin sujuvasti ja hienosti!