Olipa Kaukasissa hälinää keskiviikkoiltana! Tokoilemaan mennessä kentän liepeillä seikkaili kolme kissaa, lapsi vanhempineen, ja teinipoikia. Onneksi on kaksi koiraa joista valita, ja siispä rohkeasti kissoja uhmaten mentiin Huiman kanssa kentälle. Ja Huimalla kävi taas tuuri kun kissat (ja lapsetkin) kaikkosivat kaikki sopivasti sen vuorolla!

Ensin tunnaria ympyrässä niin että Huima oli hihnassa. Etsi ensin vähän aikaa ihan hyvin, mutta kun ei löytynyt (ei ehtinyt haistella perimmäisiä), niin pinna petti ja otti sitten väärän. Tokalla yrittämällä sujui ihan hyvin. Ympyrämuodostelma missä kapulat on vielä vähän tavallista kauempana on tosi paha, toivotaan että kokeeseen sattuisi rivistö ja mielellään aika tiiviisti aseteltuina...

Sitten ruutuun namipurkille. Ihmettelin lähetyksessä kun Huima ei merkannut ruutua vihjeestä ollenkaan, ja olin varma että se ei yhtään tiedä missä se on, mutta oli kuulemma bongannut ruudun jo tunnarikapuloiden liepeillä. Hyvin meni purkille, ja toinen toisto tehtiin tyhjään ruutuun. Juoksi hitusen yli kun meni niin lujaa etten ehtinyt pysäyttää ajoissa, mutta se on huomattavasti parempi versio aiheesta kuin viime kertojen etukulmamerkille jämähtäminen. Loppuosa vielä perään, se oli muuten hyvä mutta ohjaajan piti kyllä  kävellä ylimääräinen rinkula ennen kuin  lopetti haukkumisen.

Luoksetuloja juoksuttamalla: nyt pysähtyy hyvin, ainoa ongelma tällä erää on ennakointi. Mummu pinkoi itsensä ihan hengästyneeksi välissä juoksemalla, ja sen jälkeen olikin hyvä ottaa vielä kerran tunnari. Joka meni muistaakseni hyvin..?

*****

Taikan vuorolla kissanuoriso tuli yleisöksi, ja siinä kentän reunalla se istua kökötti silloinkin kun hain Tomeran autosta. Ja olivathan koirat yhden kissoista jo bonganneet autoonkin metelistä päätellen.   Olipa utelias katti, ja varmaan sen nenään tuli lisäksi  houkuttelevat tuoksut kun koirien palkkoina oli maksaa ja kieltä. 

Tomera oli koko ajan visusti hihnassa, enkä uskaltanut laskea sitä missään vaiheessa irti kun yleisö oli niin lähellä. Ensin leikittiin, ja Tomera leikki ihan hyvin vaikka välillä sivusilmällä vilkuilikin kissan asemapaikkaan. 

Sitten muutaman askelen seuraamisyrityksiä, ja sitten olikin pakko käydä tutustumassa kissaan lähemmin kun ei oikein tahtonut keskittyminen riittää. Tomppahan ei juuri ole kissoja nähnyt, joten ei ihme että kiinnosti. Ja hiukan pelottikin, tuskin se olisi liikkumattoman kissan päälle lähtenyt. Sitten kun kissa lähti kirmaamaan, olisi Tomppakin mielellään mennyt perään.

Uudelleen seuraamista, täyskäännöksiä ja kulmia kumpaankin suuntaan, palkka käännöksestä. Ensin nami kädessä, sitten palkka suusta kun alkoi vähän keskittymään. Jäävien pysymistä piti harjoitteleman myös, mutta ei nyt ihan onnistunut. 

Mentiin sitten vaan tekemään pidempi seuraaminen loppupalkkaa vastaan nurmikolle muka syrjemmälle kissasta – mutta perässähän se katti-mokoma hiipparoi. Näytin ensin Tomskulle taskussa olevaa koipea, ja sen jälkeen se keskittyikin yllättävän hyvin ruokansa ansaitsemiseen.   Tehtiin ehkä aloluokan kaavion verran ihan hyvää seuraamista, ja siitä sitten loppupalkka. Nyt näyttää ihan oikeasti sille, että tämäkin homma etenee!

Ihan hyvä häriöharjoitus, vaikka viime aikona on kyllä ollut niin häiriöisiä treenejä, että seuraavaksi kerraksi voisi toivoa jo vähän vähemmän elämää kentän reunalle!