Lauantai meni IPO-mm:issä. Jätettiin koirat kotiin niin että Huima jäi tarhaan, ja Remo ja Tomera sisään kompostiaidalla erotettuina. Arveltiinkin että barrikadit kaatuvat heti kun lähdetään, ja siellähän  ne olivat sulassa sovussa samassa tilassa kun palattiin takaisin. Ties mitä puuhanneet pitkän päivän aikana...

Sitten kun tehtiin vielä pitkä lenkki raviradalla ja kahviteltiin päälle, oli auttamatta myöhäistä lähteä treenaamaan – eikä olisi kyllä jaksanutkaan. Jos sitten ensi lauantaina taas.  Huimaa ahdisti lenkillä selvästi se että Remo oli mukana, ja se odotti koko ajan että Tomera käy päälle. Huima vältteli myös Remoa ettei vaan tule sanomista Tompalta. Siellä se sitten laahusti korvat lintassa meidän perässä muutaman kymmenen metrin päässä melkein koko puolentoista tunnin lenkin ajan. 

*****

Sunnuntaina sitten lähdettiin tokoilemaan Heilujen uudelle kentälle. Kenttä ei ollutkaan mikään kenttä, vaan tanssipaikan aika ahdas piha. Koiria oli paikalla kaksitoista, kuusi kummassakin ryhmässä, ja sen verran lähekkäin jouduttiin olemaan, että Tomeraa vähän jänskätti. Kyllä huomaa että ei olla kevään jälkeen käyty ryhmätreeneissä, eli tosi hyvää harjoitusta Tompalle. Tosin olisi ollut ehkä kiva ekalla kerralla jos oltaisiin voitu pysytellä ihan vähän kauempana muista ettei häiriötä olisi tullut ujolle piimälle kerralla liikaa.

Aloitettiin pitkien löpinöiden jälkeen luoksepäästävyydellä (oikein hyvä) ja paikallamakuulla. Tomppa makasi reunimmaisena, ja ihan hienosti sujui koko kolmeminuuttinen. Sen verran oli enemmän häiriötä kuin meidän paikkamakuissa yleensä, että kävin antamassa muutaman välipalkan ja kehuinkin vähän välissä.

Sitten seuraamista, jonka piti olla lyhyt, mutta joka olikin jotakuinkin voittajan kaavio hitaine käynteineen päivineen. Tässä vasta ahdasta tulikin kun kuusi koiraa seuraa samaa kaaviota ja lisäksi muut koirat tekivät omaa kaaviotaan vieressä. Sovelsin vähän Tompan kanssa, ja koitettiin pysytellä vähän kauempana. Ottihan se häiriötä aika paljon, mutta eipä mikään ihme.

Sitten liikkeestä maahanmeno koko lössin kanssa, ok. Pysyikin maassa ihan hyvin palkkaan saakka. 

Sitten piti tehdä luoksetuloa jokainen vuorollaan, ja me kun oltiin viimeisiä niin aikaa kului. Odoteltiin ensin ihan muuten vaan, mutta se ei vaan sovi Tomskulle, siitä näki heti että alkaa kerätä painetta. Tehtiin sitten noin tsiljoona sivulletuloa edestä ja kaikista mahdollisista muistakin kulmista, ja lisäksi kaukoja ja askelsiirtymiä. Kaikki meni kovin hyvin, perusasennot olivat ihan täydellisiä. Tuommoine pieni (tai vähän suurempikin) paine saa Tompan yleensä hyvin hakeutumaan perusasentoon.

Lopulta sitä luoksetuloa, ja arvasin jo etukäteen että se ei tule sujumaan kovin kaksisesti. Ja miksiköhän sitä ei sitten voinut yhtään helpottaa? Eka kerta meni vielä kohtalaisesti, pysyi istumassa mutta tuli ravilla ja huonosti eteen. Piti sitten tehdä vielä toinenkin toisto joka meni vielä huonommin – ei pysynyt istumassa, lönkötteli lähemmäs, perusasento namilla. Ahisti.   Mutta kaiken kaikkiaan Tomera oli kyllä kovin hieno tokoilija siihen nähden miten vaikea paikka sille oli, ja miten vähän on häiriössä treenattu!

Tässä välissä koiran vaihto Huimaan, jota ei tosiaankaan ahdistanut. Huima oli taas vähän sillä mielellä että paikalla oli paljon kivan näköisiä kavereita joita olisi ollut vallan hauska käydä tervehtimässä. Piti tuoman se ilman hihnaa kentälle, mutta muutin mieleni aika äkkiä. 

Huima aloitti liikkeestä istumisella. Hyvin meni siihen saakka kun taakse kävellessä piti alkaa selittämään miksi Huima istuu kun muut seisovat, ja siinä vaiheessa Huima hämääntyi niin että nousi ylös. Olisihan sitä voinut selitellä sitten myöhemminkin, vaikka toisaalta kyllä kai Huiman nyt pitäisi tuommoinen kestää?

Sitten oli vuorossa kaukot, me tehtiin vähän kaukoja ja sillä välin kun ohjaaja kiersi jokaisen luona erikseen, me ehdittiin tehdä vähän luoksetuloa ja seuraamista. Kaukoissa Huima edisti taas niin paljon että vein sen lopulta lavan rappusille liikehtimään. 

Lopuksi piti tehdä noutoa, mutta kun meillä ei ollut kapula mukana, niin otettiin Huiman kanssa paikallamakuu niin että se makasi noutajien takana nenä sinne päin. Oikein rauhassa makoili aika monta minuuttia, tosin olin koko ajan itse näkösällä ja aika lähellä. Muutama nappulavälipalkka myös, kun kerran piti helpottaa tätäkin liikettä.

*****

Illalla lähdettiin viesteilemään Peuranpäähän. Tällä kertaa harjoiteltiin isompia etäisyyksiä linjan viertä kulkevalla polulla. Matkaa tuli ekalle pätkälle hurjat 800 metriä, eli aika iso harppaus matkan pituuden suhteen. Ja Tompalla se sitten kostautuikin... Puolivälin paikkeilla oli kumpare joka peittin näkyvyyden kumpaankin suuntaan, lisäksi polulla yksi iso risukasa kierrettäväksi + polunylitys. Ensin käytiin seniorikoirien kanssa rata läpi, ja sen jälkeen Tomppa vuoroon.

Pee vei Tomskun toiseen päähän, josta lähetys takaisin sujui oikein hyvin. Puhelimet olivat käytössä ja ei Tomeraa ihan kauhean kauaa tarvinnut läheyksen jälkeen odotella. Kun sain sen näkyviin kehuin ja kutsuin sitä, vaikka ihan hyvin se sieltä oli juoksemassa. Toisella lähetyksellä Tomera ei sitten enää halunnutkaan lähteä mihinkään. Eka lähetyksellä se juoksi viereiselle kannolle tarkastamaan luolatilanteen, ja lisäksi se näytti sille että sillä on hätä. No ei ollut. Toisella lähetyksellä juoksi vähän matkaa ja jäi seisomaan. Onneksi oli ne puhelimet että sain soitetuksi ääniapuja, mutta lopulta Tomera lähti vasta kun Pee oli tullut jo näkyviin muutaman sadan metrin päähän. 

Hiukan liian vaikea harjoitus siis oli Tompalle, mutta onneksi se nyt kuitenkin lopulta pinkoi sinne toiseenkin päähän. Sillä ei näemmä vielä ole ihan tarpeeksi motivaatiota juosta sen jälkeen kun suurimmat juoksuhalut on purettu, ja toisaalta sunnuntai-iltana se alkaa olla yleensä muutenkin jo vähän väsähtänyt viikonlopun riennoista. Nyt varsinkin päivän tokotreeni oli häiriöissään tosi väsyttävä. Mutta ensi kerralla Tompalle siis luvassa hauskaa ja helppoa motivaatiotreeniä!

Taikalle tehtiin sama harjoitus, ja vaikka Taikakin pysähtyi toisella pätkällä puolivälin paikkeilla, se juoksi sen jälkeen reippaasti loppuun (eli noin puoliväliin) saakka. Nappiharjoitus Taikalle siis!

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä vähäksi aikaa suolle juoksuttamaan Huimaa. Siellä oli niin vetistä että pakko oli palata aika pian takaisin päin ennen lopullista mutaan uppoamista, mutta Huimalla oli ihan huippukivaa. Suo on kyllä porokoirasta paras paikka hepulointiin!