Taas suunnattiin lauantaina Huiman kanssa agilitykisoihin, tällä kertaa Purinalle. Huomasin edellisenä iltana että Huiman etutassun uloimmassa pikkuanturassa on haava, ja mietin vielä aamullakin että uskaltaako sen kanssa lähteä minnekään. Ekan radan jälkeen haava olikin sitten vähän auennut, joten toinen rata jätettiin tekemättä.

 
Kisoissa tehtiin historiaa siinä mielessä, että oli eka kerta minkäänlaisissa kisoissa tai kissanristiäisissä kun ohjaajalla ei ollut maha sekaisin.   Ehkä se sitkeä kisaaminen tekee kuin tekeekin tehtävänsä! Tosin siinä vaiheessa alkoi kyllä hermostuttaa kun Huima alkoi lähdössä raapia pyllyään niin että ei meinattu päästä liikkeelle. Ja naurettiinhan sille myös.   Rata oli myös sen verran helppo, että tuli kauheita paineita mennä lujaa, ja se paine näkyi sitten taas vähän tavallistakin kökömpänä ohjaamisena. 
 
Oli hyvä että paikalla oli videoija (kiitos Heinille!), kun itsellä ei oikein ollut mitään käsitystä radan jälkeen että mistä ne 10 virhettä keinun vitosen lisäksi tuli. Puomin kontakti oli semmoinen juttu mille nyt ei hirveitä mahtanut, mutta ihan kamalaa että piti päästää Huima-mummu tekemään vielä lentokeinukin! Puhumattakaan siitä perin merkillisestä kosketusvirheestä aan ja keppien välissä.  Eka ja toivottavasti vika kerta kun pitää mennä kesken kaiken lääppimään koiraa – mitähän ihmettä on liikkunut päässä tuossa kohden?
 
Näkeehän siitä videosta kaikkea muutakin... Alkupuolen valssi aidan jälkeen on ihan järkyttävä ratkaisu, hyvä ettei ihan törmätty toisiimme. Ja lopun putkelta tulo, kun olikin ihan pakko jäädä siihen putken eteen töröttämään tukkeeksi. Ohhoh.  No, näillä mennään mitä on annettu, ja pääasia että Huima oli taas lähtöä lukuunottamatta reipas menijä. Ihanneajan alle taidettiin mennä nelisen sekuntia.
 
 
*****
Tomera oli tietty mukana myös, ja se olikin suorastaan riehakkaalla tuulella. Häntä pystyssä se kaahasi menemään ja kurkotteli sinne tänne ja olisi halunnut tutustua vieraisiin koiriin. Huiman radan jälkeen tehtiin radanrakennusvälissä vähän perusasentoja, seuraamista ja kaukoja hallissa, ja Tomsku oli varsin näpäkkä. Lopuksi käytiin vielä erikseen Huiman ja Tomeran kanssa lenkillä Teppo seuralaisena. Kiva reissu vaikkei mainetta ja kunniaa kovin niitettykään.