Torstain agitreeneistä lähdettiin suoraan mökille viettämään unetonta yötä, ja aamulla sitten vähemmän pirteänä Sennenkoirien tokokokeeseen Ylöjärvelle. Tuomarina oli Ilkka Sten.

Reissuunlähtö oli aamulla jo muutenkin myöhässä, ja huomasin vielä muutaman kilometrin ajeltuani unohtaneeni lompakon mökille. Eikun takaisin, ja sitten eksyilemään Tampereen ja Ylöjärven taajamiin. Aika kauan harhailtiin ja kun Googlemaps vihdoin opasti perille, kokeen alkuun piti olla aikaa enää 20 minuuttia. Ilmoittautumispisteessä havaittiin sitten, että paperit kateissa. Ei muuta kuin kääntämään auto ylös alaisin. Kokeen alkuun aikaa kymmenen minuuttia.

Sitten hätpikaa Huima pissalle ja paikallamakuuseen. Huima oli ihan väärässä vireessä, olisi halunnut mennä leikkimään ihanien bernien kanssa ja piippasi jo ennen kehäänmenoa. Maahanmenossa oli vähän sählinkiä, ja piiloon saakka kuulin kun Huima piippasi. Arvostelun jälkeen se meinasi vielä karata leikkimään yhden bernin kanssa, joka myös näytti sille että leikkiminen voisi olla aika kiva juttu paikkamakuun jälkeen.

Onneksi tässä välissä oli kolme koiraa niin että ehdittiin vähän keräillä itseämme. Tein Huimalle muutamaan otteeseen tunnarinpiilotusta, ja juuri ennen kehäänmenoa kaukot ja vähän seuraamista. Seuraavaan kokeeseen mennessä muutetaankin systeemiä niin, että Huima saa tehdä kymmenen kilsan lenkin ja syödä tukevan aamiaisen...

Koko koe oli alusta saakka yhtä lentoonlähtöä ja haukkumista. Kun seuraamisessa tulivat vielä askelsiirtymät heti alkuun, oli turha toivoa että Hui hiljenisi siinäkään. Höh, ja kerran kun tuomari sanoo että seuraaminen sinänsä oli "liki täydellistä". Muut liikkeet menivät samassa mielentilassa, eikä tuomari edes rokottanut noutojen sivulletulon varastamisesta – Huima ponkaisi sivulle jo siinä vaiheessa kun vasta avasin suuni. Kokeen jälkeen tuomari mainitsi, että "kyllähän se loppua kohti hiukan sentään rauhoittui"...

Vaikka meni tavallaan ihan pipariksi, niin oli oikeastaan aika rento ja kiva koe. Ei tarvinnut jännittää tekeekö Huima, vaan lähinnä että ennakoiko se miten pahasti, ja haukkuuko se kovaa vai vielä kovempaa. Ja minä kun mainostin kehätoimitsijalle jolla oli itsellään ollut kovaääninen porokoira, että ei nämä mun koirat juurikaan hauku. 

Pisteitä ei kovin herunut, mutta positiivisiakin asioita sieltä löytyy:

• paikallamakuu 9 (piste pois piippaamisesta)
• seuraaminen 7 (pari pistettä haukkumisesta)
• liikkeestä istuminen 9 (piste haukkumisesta)
• luoksetulo 5 (haukkui koko jättömatkan, pysähtyi vähän hitaasti)
• ruutu 0 (täydellinen ruutu muuten mutta ennakoi seuraa-käskyä. Seuraaminen olikin sitten täydellistä  ja hiljaista)
• hyppynouto 9 (piste väljyydestä edessä)
• metallinouto 10 (hyvä Huima, hienot perusasennotkin!)
• tunnari 0 (parannusta edelliseen kokeeseen, siirsi väärää mutta toi oikean!)
• kaukot 8 (yhteen vaihtoon kaksi käskyä, eteni ihan vähän, Huimalta huippusuoritus!)
• kokonaisvaikutus 8 (no se haukkuminen ja sähläys...)

Ei kait siinä sitten muuta kuin uutta matoa koukkuun vaan. Ja hirmu kiitokset tuomarille ja Sennenkoirille kun päästivät meidät tohelot kokeeseen! Jos sitten seuraavalla kerralla vaikka ihan tarkastaisi, että kaikki tarvittava on mukana...