Tiistaina käytiin lentokentällä Kaisun ja Rudyn kanssa. Tarkoituksena oli koittaa paikkailla Huiman koemokia, ja katsoa huvittaako äitihahmo Tomeraa mikään.

Huima sai aloittaa, sen kanssa harjoiteltiin ruudussa hiljaa makaamista, edessä odottamista niin että Kaisu toisti "käskyä", ja tunnaria neljällä kapulalla. Ruudussa odottaminen sujui hyvin kunhan vaan lähdettiin pienestä liikkeelle, eli palkka heti muutaman askelen poispäinmenon jälkeen. Sama homma edessä, eli ekalla varasti, mutta hoksasi sitten mistä se palkka tulee. 

Tunnari meni taas vähän miten kuten, eli helpotetaan edelleen. Oman kapulan vieressä oli nami, mutta Huima onnistui silti sähläämään aika tavalla. Oikea sieltä tuli, mutta ei ihan sillä tyylillä kuin pitäisi...

Tomeralle sitten ruutua – ensin niin että sai juosta suoraan palkkapurkille, sitten perään tyhjään ruutuun ja pysäytys. Ekalla ruutuunlähetyksellä juuri ruudun takana kulki kaksi tätiä, ja vähän pelkäsin että minne Tomera mahtaakaan päätyä, mutta ei sillä ollut mitään aikomuksia muualle kuin palkkapurkilleen. 

Ruutuunmenon perään ekan kerran myös myös liikkeen loppuosaa, eli Tomppa makuulle, käppäilemään, ja kutsu. Pari kertaa tehtiin, ja Tomera oli selvästi vähän äimistynyt touhusta. Lisäksi se oli poikkeuksellisen häiriintyvällä päällä, pää pyöri maatessa niin että ei tahtonut kuulla käskyä.

Sitten hiukan seuraamista, ja loppupalkka. Edelleen vähän otti häiriötä, mutta kaiken kaikkiaan raskautetulta ihan hyvä treeni.

Päällepäätteeksi käytiin raviradalla lenkillä, ja Tompalla oli hurjan hauskaa Rudyn kanssa. Huima oli varmuudeksi koko ajan hihnassa, mutta eiköhän siinä vaiheessa kun otin Tomerankin kiinni taas saatu vähän draamaa aikaiseksi. 

*****

Torstaina Ridiksellä kera hobittien. Huima aloitti aika lailla samalla setillä kuin tiistainakin, höystettynä vielä luoksetulon odottelulla. Kyllä siltä taas jokunen haukku pääsi vaikka oltiin ennen kentälle tuloa tehty jo pitkä metsälenkkikin, mutta josko se siitä. Ja tunnari meni taas – kahdella kapulalla – ihan päin honkia. 

Ja pitkästä aikaa paikallamakuu oli katastrofi. Huima taisi vähän paineistua jo etukäteen kun komensin sitä aika kovasanaisesti kun meinasi lähteä humpsuttelemaan Taikan luo, ja sitten makuulla sen pää pyöri ja kaula venyi, kunnes nousi ja lähti käppäilemään taapäin. Voi pylly! Ja Taikakin sai sitten ikävästi kuulla karjuntaa kun pyydystelin Huiman takaisin maahan. Pari jättöä vielä päälle. Toivottavasti Huima ei ala nyt kuitenkaan keräämään paineita tämän suhteen. Palaamme joka tapauksessa tässäkin asiassa takaisin lähtöpisteeseen. 

*****

Onneksi Tomera sentään oli varsin pätevä ja vauhdikas, ja unohti vähäksi aikaa pentuhommatkin kokonaan. Kiva että tokoilusta on tullut sille niin kivaa! Aloitettiinkohan alkuleikin jälkeen ruudulla, eli ensin namipurkille, toisella kerralla tyhjään seisomaan, ja sitten loppua. Tomppa oli näemmä pari päivää kypsytellyt tuota ruudusta seuraamaan lähtemistä, kun se oli kummallakin toistolla oikein ripeä!

Kun Tompalla oli kerran vauhti päällä, niin pitkästä aikaa otettiin myös noutoa. Ensin lentävän kapulan perään ilman palautusta, sitten odottaen mutta ilman palautusta, ja lopuksi koitin saada sen pari kertaa jopa istumaan kapula suussa. Ehkä noin sekunnin kymmenys kapula pysyy sen jälkeen kun Tomera istahtaa, mutta se on eteenpäin sekin!

Liikkeestä seisomisia: eka tosi hyvä, lopuilla ihan vähän perä liikkui. Edistystä kumminkin. Tokalla toistolla Tomera meni maahan – ainahan sitä on ennenkin tehty seisomisen perään.  

Luoksetuloa muutamalla pysähdyksellä ja parilla suoralla, ei moittimista. Ekan palkkapurkilla tehdyn jälkeen saatiin lainaksi Taikan ihana Hello Kitty -pallo. 

Lopuksi pidempi seuraaminen niin että näytin Tompalle taskussa odottavaa loppupalkkaa. Luultavasti sitä ei enää tarvitsisi näyttää kun osaa jo muutenkin  odottaa sitä, ja lisäksi palkan näkeminen sai sen vähäksi aikaa katselemaan ihan muualle. Seuraaminen oli aika hyvää, yllättävän hyvin piti paikan ja kontaktikin taisi pysyä jotain pärskähdystä lukuunottamatta koko ajan. Ekan kerran lisättiin seuraamiseen täyskäännös juosten, täyskäännös paikoillaan ja yksi askel peruuttaen. Hyvä Tomppa!

****

Tomppa on edelleen ollut kotosalla varsin piippaavainen, ja eilen possukin lopulta päätyi kaappiin kun sitä kannettiin yhtenään sänkyyn. Mitenkään kovin herkkänä se ei muuten ole ollut, eli kohtuullisen kivuttomasti tämä nyt kumminkin menee. 

Huima herätti toissayönä vinkumalla, ja kampesin ylös kun kuvittelin että sillä on maha sekaisin. Vaan eikö mitä, sille oli vaan tullut keskellä yötä nälkä (no ainahan sillä on), ja kun olin epäsiististi jättänyt illan makkaraperunoiden jämät sohvapöydälle, se vinkui niiden perään. On se aika kiltti kun jätti lautasen koskematta vaikka herkut olivat houkuttelevasti ihan kuonon edessä matalalla pöydällä eikä kukaan näkemässä.