Suunnitelmana oli ottaa vaihteeksi Huima Tomeran agivuorolle, mutta kun näin harjoituksen niin tulinkin toisiin ajatuksiin... Harjoitus oli sellainen että hypyltä lähdettiin viidelle rinnakkain olevalle putkelle joita mentiin siksakkina, sitten putkia takaisin ja toisen puolelle hypylle. Eli hyppy, kymmenen putkea peräkkäin, ja hyppy. 

Huimahan on tasan niin tahvo ettei tajua tuommoisesta harjoituksesta yhtään mitään, joten Tomppa pääsi sitten kuitenkin treenaamaan. Olin vaan ehtinyt kertoa Huimalle jo etukäteen että se pääsee tällä kertaa mukaan, ja meteli oli kamala kun se huusi takaluukussa pettymyksestä kun otinkin matkaan ihan väärän koiran. Tehtiin siis poikkeuksellisesti niin, että Tomppa sai tehdä ekan kierroksen, ja Huima pääsi kuin pääsikin tekemään tokan kierroksen harjoituksen, eli saman putkihomman toiseen suuntaan.

Tomera oli yllättäen oikein innokas, veti halliin ja kurvaili häntä pystyssä. Vuoro oli kyllä tosi hiljainen kun meidän lisäksi paikalla oli vain Peppi-heeleri. Ja itse olin tietenkin rento kun oli ollut aikomus treenata Huiman kanssa...  Tompan harjoitus oli lyhyt, eli kahteen kertaan tehtiin koko 12 esteen homma läpi. Välillä mentiin putkista ohikin, mutta kaiken kaikkiaan Tomppa etsi aika sujuvasti uuden putken suun ilman että itse tarvitsi kovin paljoa liikkua putkien välissä vastaan. Itse asiassa huonoiten meni silloin jos juoksi liian pitkälle, silloin Tomppa lähti tulemaan luokse sen sijaan että olisi mennyt putkeen. Ihan pikkuisen Tomeran into laantui loppua kohti, joten harjoituksen pituus taisi olla ihan sopiva. Selvästi kyllä huomaa että harjoitukset joissa ei ole paljon hyppyjä ovat enemmän Tompan mieleen, johtuisikohan sitten ihan siitä että sillä on ollut viime talvena selkä/niska niin kipeä että hyppääminen on sattunut?

Toka kierroksella saapui estradille Huima, joka hauskuutti yleisöä koko rahan edestä. Ensin se laukkasi pukkilaukalla ympäriinsä, ja sitten sama homma jatkui radalla. Että joku voi olla noin vilpittömän onnellinen siitä että pääsee treeneihin! Itse harjoitus meni ihan niin huonosti kuin ounastelinkin, eihän Huima osannut mitään putkenpäitä etsiä. Lopulta tein niin että juoksin itse aina toiseen päähän tekemään valssin ja ohjaamaan Huiman sisään, mikä ei tosiaankaan ollut harjoituksen tarkoitus. Mutta kivaa oli, ja yleisö oli sitä mieltä että Huima on aika ihana.