Tomeran uusi ryhmä treenasi ekaa kertaa agilitya perjantaina. Päästiin vaihteeksi hallin toiseen päätyyn, jossa ei olla ennen oltu. Muut koirat ryhmässä ovat cairneja, joista yksi oli vielä tällä kertaa poissa. Harjoitus oli periaatteessa varsin helppo, eli peräkkäin olevia aitoja eri väleillä, ja niitä piti kiertää edestakaisin kääntyen yhtä aitaa aiemmin takaisin joka kierroksella.

 
Varmuuden vuoksi pidin Tomeran odotteluaikana autossa, ja se taisi olla tosi hyvä juttu. Luulen että se paineistuu häkissä kun pitää odotellessa kuunnella toisten koirien haukkua ja kovaa käskytystä. Tällä kertaa toisella hallipuoliskollakaan ei ollut ketään, joten meillä oli tosi hyvä rauha tehdä.
 
Tomera tuli häntä pystyssä sisään, ensin leikittiin, ja sitten yhtä reippaalla asenteella hommiin. Ensin mentiin pari kertaa aitajuttu edestakaisin ja siitä palkaksi Cesaria, ja sitten vielä pari kertaa samanlaiset lyhyet pätkät. Tomera meni ihan tasan niin lujaa kuin itse juoksin, kääntyi hyvin, mutta heti kun oma yläkroppa lähti aukeamaan ulospäin, myös Tomera kaarsi esteiden sivulta ohi. On se aika tarkka!  Ei haitannut vaikka mentiin vähän sivustakin, jatkettiin vaan tarkemmalla ohjauksella ja pysyteltiin kummatkin reippaina. 
 
Vaikka tuli aika lyhyt harjoitus, niin ihan huippua että Tomppa oli koko ajan iloinen, eikä ehtinyt väsähtääkään yhtään. Se tuli vetäen halliin, eikä olisi millään halunnut takaisin autoon. Tästä se lähtee!  Tiinan mielestä meidän ongelma on se, että kun olen epävarma Tomeran tekemisistä, se näkyy myös ohjauksessa, ja oma epävarmuus ruokkii Tomeran epävarmuutta ja niin edelleen. On se vaan vaikeaa pitää tuo oma päänuppi kasassa...