Tomeralla oli perjantaina sille varsin sopiva agilitytreeni, eli pelkkiä aan ja puomin kontakteja. Lätkä toimii aika hyvin kunhan sitä välillä vähän latailee, ja muistaa sijoittaa sen tarpeeksi kauas kontaktipinnasta että sen päälle on hyvä pompata ilman että kyynärät paukkuvat esteeseen. 

Tomsku oli aika repäisevällä tuulella, pukitteli ja kävi pomppaamassa Tiinakin päälle tervehdykseksi. Ei mitään oireita mistään arastelusta, siis. Kun kontaktit oli tehty jäätiin vielä Tiinan kanssa puhumaan hyväksi aikaa, ja pallottelin samalla Tomeran kanssa. Sitten se olikin ihan läkähdykissä kun lopetettiin. Käytiin vielä mennessä tekemässä muutamaan otteeseen pitkät kepit, mutta vauhti uupui kyllä ihan kokonaan. Eipä olla kyllä pitkiä keppejä tehtykään kuin kerran pari tätä ennen, voi olla että sekin vaikuttaa. Ihan oikein se kyllä pujotteli, onhan sekin jo jotain. 

*****

Lauantain tokovuorolla oli vähän väsähtäneitä tokoilijoita kun päivä oli ollut aika rankka. Aamulla käytiin pitkä lenkki uusissa maastoissa, ja sen jälkeen tulivat hoitolaiset Ledi ja Kete. Huima ja Tomera pääsivät vielä kumpikin  vuorollaan lenkille poikien kanssa, ja ehtivätpä ne vähän leikkiäkin pennun kanssa.

Tomera pääsi halliin ensimmäiseksi, kun siellä ei ollut vielä ketään muita niin ajattelin että Tomppa saa vaihteeksi vähän rauhallisemman treeniympäristön. Treenin aikana halliin tuli jo muitakin, mutta saatiin Tomeran kanssa oikein hyvä treeni tehtyä. Sille näemmä sopii tuo vähän väsyneenäkin tokoileminen! Lähinnä tehtiin alon liikkeitä ja leikittiin paljon, + lisäksi pujoteltiin muutamaan otteeseen (edelleen hitaasti) ja käytiin puomilla. Lopuksi vielä hyvä paikallamakuu jossa kerrankin pää pysyi paikoillaan.

Huima sitten taas oli kaikkea muuta kuin treenimielellä…  Seuraaminen ja liikkeestä istuminen onnistui, tunnari ihan ok neljällä kapulalla. Luoksetulo tökki taas, kaukoissa se edisti, hyppynoudossa (lelulla) se ei älynnyt että berran logolla varustettu lakana voi olla hyppyeste. Ja paikallamakuusta se lähti kesken kaiken juomaan! Että voi olla hankala eläin, onkohan sillä jo dementia? Makuutin sitä sitten pidemmän aikaa niin että olin näkösällä, ja hyvin se sitten kyllä rauhoittui. Makuupaikka oli kyllä vähän hankala kun ihan sen takana toisella kentällä tehtiin puomin kontaktiharjoituksia. Mutta silti!

****

Sunnuntaina heitettiin nahkat kotiin ja lähdettiin kaahaamaan mätsäriin Jankkilaan, tarkoituksena lähinnä viedä Tomeraa taas tapahtumien keskipisteeseen. Ja kylläpä siellä olikin halli turvoksissa koirista ja ihmisistä! Mikä parasta, Tomera oli ihan innoissaan, ja hankki taatusti uuden nenäpunkkikannan vasta häädetyn tilalle kun piti niin montaa vierasta koiraa päästä moikkaamaan ja leikittämään. Tomppa oli siis itse sosiaalisuus, ja kävi myös oma-aloitteisesti nuuskuttamassa aika montaa pientä ihmislastakin. 

Remo oli paikalla myös – sekä Remon kaksoisolento – jota Tomera-parka luuli joka kerta nähdessään Remoksi.  

Tompalla oli ihka-oikea lappalaiskoiratuomari, joka totesi että kevyelle näyttää karvanlähtöisenä. No niinpä. Eka kiepiltä saatiin kumminkin punainen, eikä punaisten kierrokseltakaan ihan ekojen joukossa lennetty ulos kehästä. Että ehkä mennään joskus Saaran tuomaroitavaksi oikeaankin näyttelyyn, jahka turkki vähän kasvaa ja ehkä koko koirakin. Niin ja ihan hienosti Tomppa esiintyikin, ja osasi jopa puolen minuutin aamutreenin voimin seistäkin nätisti.

Huimakin pääsi osallistumaan, ja tienasi meille vielä osallistumismaksutkin takaisin kun oli sinisten ykkönen ja bis-9.   Olipa taas Jankilla upeat palkinnot.

Näyttelystä huristeltiin suoraan Jäniksenlinnaan tallille, ja siellä kun vierähti taas monta tuntia, niin hiukan ankeaksi jäi koiraparkojen sunnutaipäivä. Lenkille eivät päässeet ollenkaan, vaikka tuntuivat kyllä kotiin päästyä sen verran väsyneille että tuskin sitä ihan kauheasti kaipasivatkaan. Tomera nukkui loppuillan sylissä sohvalla tyytyväisenä, eikä Huimakaan turhia touhuillut.

Rankka mutta kiva viikonloppu siis taas, ja kauhean ilahduttavaa että Tomera on vaihteeksi taas oma tomera itsensä kaikkien noiden hormonimyllerrysten jälkeen. Ja kohtahan se alkaa taas se juoksuhulluus, että nautitaan nyt kun vielä voidaan...