Lauantai-iltana vääntäydyttiin taas Koiraurhikselle sohvan vetovoimaa uhmaten. Paikalla olikin oikea tungos, varmaan eniten koiria sitten ekan treenivuoron, ja lisäksi  yksi kappale putkissa ryömiviä ja puomilla kiipeileviä pikkutyttöjä (plus koira joka ei katsonut hyvällä Tompan alkumylvintää tytölle). Ahdastakin vähän oli, mutta saatiin me ainakin taas kunnon häiriötreeniä.

Tomppa siis aloitti, sille ensin muutamaan kertaan kepit (häiriöstä poispäin), ja tällä kertaa ne menivät jo hiukan rivakammin. Kakkospuoli tökki vähän, mutta saatiin sillekin puolelle pari onnistunutta pujottelua. Ja kyllä se vaan niin on, että vaikka kuinka olen mitannut omalla pihalla olevien keppien välit, ne ovat tiheämmässä kuin viralliset.  Sekin taatusti syö Tompan vauhtia.

Sitten jääviä, ja vähän pidempi paikallamakuu + lyhyt luoksetulo. Mitään muistikuvaa ei ole siitä miten sujui, siis ilmeisesti ei mitään isompaa probleemaa. Tomppa taisi kestää häiriöt ainakin aika hyvin.

Huiman vuorolle häiriö oli lisääntynyt parilla koiralla ja yhdellä pikkutytöllä. Ja taisi olla sitten vähän liikaa sillekin, kun meni taas nousemaan paikallamakuusta. Makasi ihan rauhassa,  ja yhtäkkiä nousi seisomaan. Onneksi en ollut piilossa ja sain sen heti komennettua takaisin maahan, siinä sai sitten pötkötellä vielä viitisen minuuttia.

Hiukan luoksetuloa ja vähän seuraamista, + tunnaria noin 15 toistoa. Hohhoijaa.

*****

Sunnuntaina Kelliksen tokoihin lähti vain Tomppa, kun piti säästellä Huimaa illan agi-epiksiin – jonne ei sitten ikinä tullutkaan lähdettyä. Koiria oli paikalla kisaryhmässä vain kuusi, mikä oli ihan hyvä koska koulutusohjaajiakin oli vain yksi. 

Tomeran treeni meni taas enemmän ja vähemmän muiden koirien jännittämiseen. Se on ihan kummallinen juttu, kun se ei pelkää tai arastele muita koiria silloin kun vaan seurustellaan (ennen koulutuksen alkua esimerkiksi), mutta sitten kun pitäisi alkaa tekemään jotain se kyräilee ympärilleen sen näköisenä että kuka tahansa voi hyökätä ihan minä hetkenä tahansa sen kimppuun.

Tästä syystä siis jo paikallamakuu meni pipariksi. Tällä kertaa oltiin ekan kerran keskellä rivistöä, pitää mennä seuraavalla kerralla taas reunimmaiseksi. Aika taisi olla kolmisen minuuttia, ja siinä ajassa Tomppa ehti nousta kahdesti seisomaan kun ahdisti. Treenien aikana ehdittiin tehdä kaksi muutakin paikallamakuuta, joista eka myös pieleen kun Tompan selän takana räpisteli ja metelöi sorsaparvi, ja kolmas onnistunut   ja rento lavan toisella puolella kauempana häiriöstä (viitisen minuuttia välipalkoin). 

Seuraamiset sujuivat hyvin, niissä Tomera saa minusta tukea. Jäävät sitten taas jänskättivät kun olisi pitänyt jäädä yksin vieraiden koirien armoille. Luoksetulo vähän lyhyemmältä matkalta meni sitten taas upeasti pysähdyksineen päivineen, olisiko ollut siksi että muut koirat olivat vähän kauempana. Tämä häiriöongelma on tullut Tompalle nyt vasta tänä syksynä, en muista että kevään treeneissä tai toko tai bh-kursseilla olisi vielä ollut tämmöisiä ongelmia! Toivottavasti menee ohi yhtä äkkiä kuin on tullutkin.

Lopuksi tehtiin vielä henkilöryhmätreeni kun kerrankin saatiin hulppea neljän hengen ryhmä kasaan :o)   Aika kivasti meni, vaikka Tomppa alkoi taatusti olla jo väsynyt tunnin treenin jälkeen. 

******

Kun Huiman kanssa ei jaksettukaan lähteä epiksiin, niin lähdettiin sitten iltapäivällä vielä Ridasjärvelle tokoilemaan. Huima aloitti paikallamakuulla, ja nousi jälleen. Kentän toisessa päässä oli kiinalainen aamujumppaaja, joka ei Huimaa häirinnyt, mutta kun joku mies käveli muutaman metrin päästä sen ohi, se nousi seisomaan. Voi että, kun pari vuotta meni siihen että saatiin paikkamakuu varmaksi, ja tässä sitä taas mennään. 

Sitten kivempia hommia, eli ruutua. Hienosti Huima menee ruutuun, mutta se maassa odottaminen on tässäkin lajissa hiukan ongelmallista. Harjoiteltiin sitä siis lisäki erikseen. 

Luoksetuloa, haukkui taas odottaessa, muuten aika hyvät. Kaukoja takapalkalle, aika ok. Lopuksi vähän seuraamista ja tunnari kolmella kapulalla.

Tomeralle myös paikallamakuuta lisää, aika annoksen se sitä siis sunnuntaina saikin! Autosta otettuna Tomera meinasi mennä syömään aamujumpparin, mutta uskoi onneksi kun sanottiin että se ei ole sopivaa. Sen jälkeenkin mulkoili vielä välillä sinne päin, mutta ei sen enempää antanut asian häiritä.

Tomeran paikkamakuu reilu viisi minuuttia 30 askelen päässä, yhdellä välipalkalla ja useammalla kehulla. Peilistä vakoiltuna näytti aika hyvälle, Tomeraksi jopa pää kääntyili yllätävän vähän. Ja tästä riskipalkkaus – pikkupurkillinen cesaria.

Kun ruutu kerran oli tehty valmiiksi, niin pitihän sitä vähän sinnekin sitten vielä Tomppaa lähettää. Huima oli pihistänyt autosta kaikki namit, joten hyytelölinjalla mentiin Tomeran kanssa. Lähetys valmiina olleeseen tyhjään ruutuun ja siellä seisomaan – ihan huippuhyvä!

Tomera oli aamun pitkästä treenistä huolimatta täynnä virtaa, joten pakko oli vielä tehdä ihan vähän jääviä. Hyvin meni, seuraaminenkin oikein innokasta. Lopuksi pilattiin hyvä treeni tekemällä epäonnistunut tunnari kahdella viimeisellä jäljellä olevalla kapulalla, ja Tomera sähläsi kuin Huima pahimmillaan. Eikä siis voitu paikatakaan kun palikat loppuivat. 

*****

Aamutreeninä Huimalle tunnari kolmella kapulalla + vähän seuraamista, Tompalle pari kertaa kepit ja jääviä. Jääviä se arpoi, mutta se kiva juttu tuli huomattua että vaikka menee väärin eikä palkkaa tule, homma ei latistu. Se jos mikä on hienoa! Lopuksi tunnari, jossa ensin nosti väärää ja vaihtoi sitten oikeaan, plus toinen toisto jossa toi heti oman. Ja – tadaa – luovutukset perusasennossa! Jos vaikka se noutokin lähtisi tästä viimeistäytymään!