Tiistaina käytiin ensin lassie-lenkillä, ja kun kerran sivistyksen parissa ja kenttien liepeillä koirien kanssa oltiin, niin päälle mentiin itseksemme tokoilemaan. Koneella oltiin taas – pitää pysyä ajan hermolla. 

Huimalle ensin tunnari neljällä kapulalla ja hihnassa. Aika voimakasta jarruttelua vaatii, mutta löytyipä oma taas kertaheitolla ja aika helposti. Luultavasti vieraissa kapuloissa oli vielä vähän liikkurinhajuakin jäljellä. Huimalle lisäksi luoksetuloa, joka meni sekin ekalla kerralla niin hyvin että eipä tehty toistoa enää. Muutama kauko, joissa vähän haukkui, muuten Huiman kaukoiksi ok. Ei se liike taida tuosta enää kohentua, kunhan pysyisi edes tuolla tasolla. Lopuksi parin minuutin paikkamakuu, ei muuta häiriötä kuin tehtaan ujellukset ja kolinat, jotka kuulostivat vielä kovemmille kuin viimeksi.

***

Tomeralle myös ekaksi tunnari parilla rivistön eteen ripotetulla namilla höystettynä. Haisteli kovin kauan kaikkea muutakin kuin kapuloita, mutta toi rauhallisesti omansa. Pudotti kyllä kapulan ennen kuin ehdin saada kapulan näppeihini.

Sitten avo-kaukoja, tällä kertaa välimatka jo vähän pidempi (pari-kolme metriä?). Vaihdot on tosi näpäkät kunhan ei sotke istumista seisomiseen. Tällä kertaa ei tainnut nousta seisomaan kuin kerran. 

Luoksetulon pysähdyksiä namileikillä pitkästä aikaa. Hurja vauhti, hurjan hienot pysähdykset. Viimeksi pysäytin sen käsimerkillä, mutta menee näemmä suullisella vähintäänkin yhtä hyvin. Ja kivaa oli!

Vielä harkattiin vähän jäävien jäämistä, eli sitä että palaan koiran taakse, ja vasta siitä sivulle. Hyvin sujui tämäkin, ja tällä kertaa asentojakaan ei arvottu. 

Kun oli kivaa, niin kokeiltiin myös noutoa tunnarikapulalla. Varasti, eikä tietenkään istunut palauttaessa, mutta meni ja tuli lujaa ja sain kapulan ihan käteen saakka. Noutokapulaan se ei suostu koskemaan edelleenkään, pitänee mennä shoppaamaan sille joku kääpiökoira-kokoinen kapula jo kaapissa olevien viiden (!) isomman kapulan seuraksi... 

Tästä kumminkin loppupalkka.

Ja loppupalkan jälkeen olikin hyvä vielä vähän makoilla.  Aikaa kolme minuuttia, aika monta kehua kun otti kontaktia, ja muutama välipalkka. Kun nyt malttaisi paikkailla tätä pikkuhiljaa tarpeeksi helppoja tehden, niin eiköhän se siitä!

Ennen kotiinlähtöä heiteltiin vielä vähän palloa, ja kun joka kerran palautuksesta sai namia ja uuden heiton, niin aika ripeästi se pallo sieltä tällä kertaa palautui.