Lauantain tokot räpellettiin pelkästään Tomeran kanssa, Huima kun vietti vapaata ja keräsi voimia seuraavan päivän kisailuihin. Päivällä ehdittiin käydä Tomeran kanssa kimppalenkillä kera Remon ja Tepon, ja Huima pääsi yksinään kuoppalenkille kahteenkin otteeseen.

Tokovuoro käytettiin enimmäkseen keinuun totuttautumiseen. Ensin minikeinun alle laitettiin minipöytä ja takki, ja Tomera sai loikkia pöydälle. Systeemi ei juurikaan edes keikannut, mutta silti siitä piti tulla hirveillä loikilla yli. Ei kovin hyvä, mutta josko Tomera nyt alkaisi uskoa että keinu ei ole kuolemaksi kumminkaan. Sitten harjoiteltiin toista päätä niin, että keinu käännettiin ympäri ja Tomera sai läpätä tassulla puomia alaspäin. Sehän pitäisi tehdä siis niin että Tomppa tulisi kontaktiosuuden alaspäin, mutta siihen meillä taitaa olla vielä matkaa...

Keinun päälle vähän ruutua lähietäisyydeltä (hallissa oli täysi miehitys, eikä tilaa juuri ollut). Muutama toisto tyhjään ruutuun ilman mitään valmisteluja, kaikki ok, mutta nyt vaarana saattaa olla ehkä se, että Tomppa jää ruudussa liian eteen. Voi olla kyllä että vaikutti sekin että ruutu oli melkein seinässä kiinni.

Sitten vähän askelsiirtymiä ja parin puomin kautta tauolle. Tokalla stintillä ei ehditty tehdä kuin pitkä seuraaminen (vähän väljä) loppupalkalle. 

* * *

Sunnuntaina ehdittiin käydä aamupäivällä nahkalenkillä Veikkarin pelloilla, ja myyräbarometrikin tuli samalla tsekattua. Selvästi on kanta lisääntymään päin.

Kisoja odotellessa Tomera pääsi tosi pitkästä aikaa jäljelle. Pituutta ehkä 200 metriä, yksi kulma, kuusi keppiä, välipurkki ja loppupalkkapurkki. Ikää vajaa tunti, metsä märkää eikä tuullut mistään.

Janahommelit meni vinoksi taas, annoin kuitenkin mennä kun vinompaakin on nähty.  Alku oli aika innotonta/epävarmaa, edes ekana löydetty palkkapurkki ei saanut Tomppaa tiivistämään tahtia. Polun ylitys oli vaikea, siitä oli ihan selvästi mennyt joku hiljattain. Puolen välin jälkeen tahti tiivistyi, ja kepeistä jäi metsään vain yksi. Ainokainen kulma oli myös tosi hankala, mutta aika pian Tomera löysi jäljen uudelleen. Aika pliisua meininkiä kumminkin. 

* * *

Tomppa on taas aloittanut hyvissä ajoin seuraavan juoksun suunnittelun. Sen tietää siitä, että Huima saa taas kärsiä raivottaren purkauksista. Ekan kerran Tompan hermo meni kun rapsuttelin kumpaakin yhtä aikaa sohvalla, toisen kerran kun harjoittelin Tomeran kanssa kapulan pitämistä niin että kumpikin sai vuorollaan ottaa kapulan, ja kolmannella kerralla pinna petti kun Kete alkoi könyillä Huiman selkään. Nyt jos taas vaihteeksi muistaisi että  bitch on kehissä, niin vältyttäisiin ehkä isommilta. Johan tässä olikin taas pari kuukautta seesteistä aikaa. 

* * *

Tänä aamuna oltiin aamulenkillä tavallista aikaisemmin kun kuudeksi töihin tullut metsäkone aiheutti suurhälytyksen. Nukkumisesta ei ollut enää mitään toiveita, ja puoli tuntia aiempi lenkki (no eihän me olla aamuisin lenkkeilty ensinkään...) osutti meidät pihahirvien aamupalalle. On ne kyllä aika kesyjä; kun koirat alkoivat haukkua ne siiryivät pellolta tien poskeen metsän reunaan, ja aika kauan seistiin pällistelemässä toisiamme ennen kuin ne hipsuttelivat metsään. Huimakin reagoi aika voimakkaasti niihin, vaikka ei metsässä niistä olekaan kiinnostunut. Tomeran kiihko taas laantui yllättävän nopeasti, sen palautuminen kaikista kuohuista on paljon nopeampaa kuin Huiman. Kun lähdin töihin, hirvet jäivät passiin tien toiselle puolelle koiratarhan eteen, ja koirien jahtihaukku oli vaihtunut vahtihaukuksi. Onneksi maalle mahtuu meteliä.