Sunnuntaina piti vääntäytyä illasta Purinalle hyppyyttämään Huimaa. Millään ei olisi jaksanut enää illan pimettyä lähteä minnekään, mutta kun kerran ilmoittauduttu oli, niin muu ei auttanut. Onneksi lähdettiin, kivaa oli!

Oltiin paikalla hyvissä ajoin 50 min. ennen rataantutustumisen alkua, ja hyvä olikin kun kisat olivat puoli tuntia etuajassa. Juuri ja juuri ehdin ilmoittautua, vaihtaa vaatteet ja käydä tiristämässä, lämmittely jäikin sitten vähän turhan vähäiseksi. Edellisten suorituksia en ehtinyt nähdä yhtään, ja rataantutustumisaikakin loppui jotenkin ihan kesken. 

Hyvillä mielin lähdettiin kumminkin kummatkin radalle – Huima oli hyvällä tuulella ja kun itsellä ei ole enää mitään suorituspaineita, niin mikäpä siinä mokaillessa. Rata oli likipitäen vaikein kakkosten rata missä ollaan oltu, tai ei ehkä vaikein rata, mutta Huiman kannalta hankalin. Heti alussa jäätiin törmäyskurssille kun kolmosaidalta piti tehdä takaakierto nelosaidalle. Nelosen jälkeen tuli keinu takaaleikaten, mikä meni tosi hitaasti kun vauhti oli tyssännyt jo takaakierrossa. 

Seuraava hankalampi paikka ennen keppejä meni suht kunnialla, kepeille vienti oli tosin taas vähän panikoiva… Vitonen tuli sitten kaiketikin siitä kun koitin kääntää Huiman putken kauempaan päähän suoralta, ja lopulta huomasin seisovani putken edessä Huima jalkojen välissä.   Onneksi Huima ei enää häkelly pienistä, ja loppusuora päästiin vielä juoksemaan täysillä. 

Saldona siis viisi virhettä ja vähän myös aikavirhettä noista pyörimisistä (sij.7/14). Huima juoksi kyllä ihan vauhdilla ne kohdat mitkä sitä ohjattiin kunnolla, joten ehkä me mennään vielä nöyryyttämään itseämme Porvooseen ennen kuin pannaan pillit lopullisesti pussiin.   Kahta starttia ei olla juostu samoissa kisoissa kyllä pitkiin aikoihin, mutta katsotaan kuinka käy, vieläkö mummeli jaksaa. Nyt Huima olisi ainakin verkkalenkin jälkeen vielä kovasti tahtonut takaisin halliin. 

Loppuverkan aikana kisat ehtivät jo päättyä, ja vein Tomeran vielä halliin palkintojenjaon ajaksi. Se oli ihan innoissaan, luuli varmaan pääsevänsä tekemään jotain. Otettiin vähän askelsiirtymiä ja kaukoja ihan läheltä, ja hienosti Tomera teki. Taas se olisi halunnut käydä tutustumassa muihin koiriin, sehän nyt on vallan hurjaksi alkanut!