Taas päästiin kuokkimaan maanantai-agilityihin, ja tällä kertaa Tompankin menojalkaa vipatti. 

Harjoituksena oli 14 esteen rata, joka tehtiin ensin kolmessa osassa, ja toisella kierroksella huikeasti kahdessa pätkässä. Harjoitus ei ollut liian vaikea, mutta siinä oli myös sellaisia kohtia missä piti jo vähän vaatiakin. Mikä parasta, rata oli sellainen että päästiin myös etenemään rivakasti, vauhdista Tomppa kyllä tykkää.

Ekalla kierroksella Tomppaa jytkäytettiin kosketusalustan kanssa. Oma lätkä oli jäänyt kotiin, mutta yhtä hyvin näkyi toimivan kertakäyttölautanen. Puomi oli toisena esteenä, ja Tomppa läppäsi alustaa alas tullessaan oikein hienosti. Läpättyään se katsoi ohjaajaan, palasi takaisin läppäämään uudelleen, ja mulkaisi uudelleen ihan sen näköisenä että etkö törppö näe että koskin, missä pirussa palkat?

Toisella pätkällä oli loivahko kurvi hypyltä putkelle, ja siinä kohden tuli liukastus ja Tomera lensi leuka edellä tantereeseen. Jatkettiin rataa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja Tomera unohti jutun saman tien. Eikä tainnut jäädä edes kieli leukojen väliin. Tomera näköjään lipsuttelee kurveissa heti jos sillä on vauhti päällä, pitäisiköhän sille kokeilla seuraavalla kerralla tassurasvaa..?

Toisella kierroksella Tomera oli jo vähän hillitympi. Päästiin kuitenkin ihan hyvin vielä vauhtiin loppusuoralla, joten saatiin vielä hyvä päätös treenille. Pienen tauon jälkeen käytiin vielä tekemässä muutamaan kertaan kepit, ja kepeillä Tomeralla oli jo ihan raatajan ilme – eikö nämä kepit ikinä lopu!

Hypyt olivat tälläkin kertaa 55 -korkeudessa, eikä siitä näemmä ainakaan haittaa ole. Väsähtämisestä huolimatta Tompan fiilikset olivat tosi hyvät koko treenien ajan, tullessa se heilutti rennosti häntää treenikavereille, eikä sen tarvinnut yhtään kyräillä radalla ollessaan. Leikkiminen maistui, leluja ei kovin omittu, ja nameja ei tällä kertaa kulunut juuri ollenkaan. Kotiin lähtiessä Tomskun silmät pyörivät päässä ja kieli roikkui suupielestä, mutta se näytti silti kovin tyytyväiseltä itseensä. Juuri tämmöisiä treenejä me tarvittaisiin!

* * *

Pakkasesta huolimatta Huima oli mukana autossa, kun se selvästi vähän masentuu jos joutuu jäämään yksin kotiin. Treenien jälkeen tehtiin sen kanssa kotona vielä sen verran tokojuttuja että sekin pääsi tekemään yhdessä ja  syömään lihapullaa. Ja treenihetken jälkeen se varasti keittiön pöydältä yli jääneet namit.   Semmoista ei ole kyllä sattunut ikinä ennen – siitä on näemmä tulossa ajan mittaan oikea possu-mummu.

Tässä possu-mummun kerjäystyylinäyte lauantai-illalta, jolloin se oli liian väsynyt kerjätäkseen muuten kuin lepuuttaen samalla päätään kahvivieraan sylissä: