Ihana neljän päivän vapaa kului suurimmaksi osaksi maalauspuuhissa, mutta ehdittiin me puuhailla vähän muutakin.

Torstaina kävi kylässä porokoiria, ja käytiin ensin Ridasjärvellä kävelemässä hirveässä tuulessa, ja kahviteltiin päälle. Tomera näytti taas perimmäisen luonteensa, ja alkoi matsata Urkin kanssa. 8-vuotias kastraatti ei kuulosta todennäköisimmimmältä tappelukaverilta, mutta ehkä osansa tekee Urkin ei-niin hyvä hermorakenne ja stressaaminen? Metkun, Piikun ja Kuuran kanssa Tomppakin tuli onneksi hyvin juttuun, joten kun Urkki meni autoon, pääsi Tomerakin hihnasta vapauteen.

Huima ei päässyt selkänsä kanssa jäälle, mutta nautiskeli siskon ja Kuuran seurasta sisätiloissa. Kovasti sitä piipitytti, taisi olla niin ihanaa että ihan itketti. 

Myöhemmin Huima pääsi vielä minilenkille kääpiöiden kanssa, joten ainakin sen sosiaalinen elämä kukoistaa. 

Lauantaina Tomppa pääsi ekaa kertaa hiihtämään tälle talvelle. Joku ihana ihminen oli ajanut moottorikelkalla takametsään uran, ja joku toinen tampannut lapiolla pahimmat kivikot tasaiseksi. Tomera kiskoi aika kivasti, ylämäetkin pääsin huipulle ihan ilman työtä ja tuskaa. Sunnuntaina käveltiin nahkapoikien kanssa, kelkkailtiin Tompan kanssa kaksistaan mahtavassa lentokelissä, ja illalla vielä käveltiin kummankin kanssa. Pääsisköhän sinne AD-kokeeseen kesällä?!

Sen verran ollaan tokoiltukin, että Tomppa on parina päivänä saanut tehdä piilopaikallamakuun pihalla. Vajaa pari minuuttia kummallakin kerralla, ihan ok makoili. Sisällä sen sijaan se sai kesken makaamisen vahtimiskohtauksen, mikä lie lumiaura ajanut talon ohi. Seisomaan piti ainakin nousta, makuulta kun on hankalampi haukkua. 

Viikonloppuna myös pariin otteeseen tunnaria kummallekin, viidellä kapulalla sujui ihan hyvin ja Huimakin (!) malttoi etsiä. Lauantaina Tompalle liikkeestä seisomista (ok) ja sunnuntaina liikkeestä istumista (ok). Jos näitä tekisi nyt vähän aikaa liike kerrallaan ennen kuin alkaa sotkemaan kaikkea samaan treeniin.

Taas tuntuu, että noudon suhteen ollaan läpimurron kynnyksellä.  Kun kerran kaikki muukin sujuu maksalaatikon voimin, niin mikä ettei noutokin…  Kahden päivän treenissä päästiin siihen pisteeseen, että kun istun lattialla ja laitan kapulan vähän kauemmas, Tomera hakee sen ja käsimerkistä jopa istahtaa sen kanssa – ja saa aimo kimpaleen maksista. 

Tässä kummankin koiran lomailu-tyylinäyte (emäntäänsä piti vähän sensuroida). 

Ja tässä aneeminen videopätkä Tomerasta loikkimassa yli esteiden. Tuo harjoitus tuli vielä ohjattuakin väärin, mutta mitäpä pienistä – ihan normaaliahan se on sekin. Tuo vika putken haku on kyllä pieni ylpeyden aihe, putki oli kokonaan hypyn toisella puolella, ja niin vaan Tomppa sen suun löysi. 

http://www.youtube.com/watch?v=v263LC20rTE