Eilen piti käydä katsastamassa uuden treeniporukan BH-treenejä Riihimäessä. Hurjalla hopulla kaahattiin paikalle huomataksemme, että siellä ei ollutkaan ketään muita. Onneksi ihanat Kaisu ja Rudy tulivat pelastamaan meidät, ettei tarvinnut ajella kuuttakymmentä kilometriä ihan vain huvikseen. Pakko sanoa että hiukan silti harmitti – tosin noin voi helposti käydä omatoimiryhmän kanssa, jos ketään ei vaan huvita lähteä treenaamaan… 

Lidlin parkkipaikalla lopulta oltiin, ja siellä olikin passeli häiriö kun lumikasan päällä kiipeili pari pikkunaperoa vanhempiensa kanssa. Ja ihme kyllä Tomera ei pahemmin lapsille korvaansa lotkauttanut! Kun kerran oltiin orientoiduttu BH-treeneihin, niin Tomppa sai tehdä ensin yksinään liikkeestä istumisen, maahanmenon ja luoksetulon. Istuminen huomaamattomalla vartaloavulla ok, maahanmenoon pienehkö (Kaisu voi olla tästä vähän eri mieltä ) käsiapu. Välimatkat vain kymmenisen askelta, parkkipaikalla kun oltiin. 

Perään koitettiin vielä maahanmenoa ilman käsiapua, mutta ei se oikein tahdo toimia. Lisäksi Tompasta tulee heti epävarma jos menee kerran pieleen, ja sitten se alkaa arpoa ihan mitä sattuu.

Rudyn tehdessä seuraamista Tomppa sai vielä tehdä paikallamakuun. Aikaa muutama minuutti, välimatkaa vajaa pari metriä, ja tiheä välipalkkaus. Rudy kävi välillä aika lähellä, ja leikki varovaisesti pallon kanssa. Kun Tompan makuut on olleet niin epävarmoja, niin pelattiin varman päälle ja saatiin ihan hyvä häiriöharjoitus aikaiseksi.

Lopuksi vielä vähän avo-kaukoja Rudyn tehdessä –> ok.

Huima pääsi myös vähän touhuamaan, se oli jo kotoa lähtiessä onnensa kukkuloilla. Vaan eipä se ole uudenvuoden jälkeen kotoa minnekään päässytkään! Huimalle vähän edistävää ja poikittavaa seuraamista, askelsiitymiä haukun kera, liikkeestä istuminen, ja tunnaria. Ekaksi piilotin sille hankeen pelkän oman, ja sen jälkeen Kaisu vei kaksi vierasta kapulaa joista se haisteli omansa tuotavaksi. Hyvä Huima, ja ihme kun malttoi etsiä vaikka vire oli jälleen ihan väärä. Ehkä ne hanktreenit ihan oikeasti auttavat!

 * * *

Treenien jälkeen tehtiin vielä aika koominen kaupunkilenkki Riihimäen keskustassa. Koirat sotkeutuivat jatkuvasti hihnoihin, vetivät kuka minnekin, ja räyhäsivät vastaantulijoille. Pahin räyhääjä olikin tällä kertaa Huima, Tomeran ollessa melkein hiljaa. Kai se Huimankin täytyy patoutuneet energiansa jonnekin purkaa.

Onneksi sain vihdoin osteopaatin kiinni, ja aika ensi maanantaille. Jos ei siellä selviä mitään erikoisempaa, pitänee viedä Huima kuvattavaksi nivelrikon ja spondyloosin varalta.   Jotain hyvää pitää Huiman könkkäilystäkin etsiä – Tomera on ollut sille nimittäin ihan kiltti koko ajan. Olen vähän pelännyt sitä miten Tomera suhtautuu Huimaan sitten kun siitä tulee vanha ja raihnainen, mutta nyt vielä on mennyt ainakin kerrassaan hienosti. 

 * * *

Viime merkinnässä unohtui mainita, että Tomeran kanssa ollaan harrastettu enemmänkin kotimaanmatkailua. Lauantaina nimittäin junailtiin Järvenpäähän! Menomatkalla jäätiin pois Saunakalliossa ja käveltiin keskustaan, ja sieltä sitten  samantien toisella hoolla takaisin Jokelaan. Tomsku oli oikein reipas matkaaja, ja menomatkan vieruskaverina ollut nainen totesikin että tuommoisen koiran hänkin haluaisi, Tomppa kun tutkaili kiinnostuneena paikkoja ja kuunteli junan kummia ääniä.   Ihan kiva tietää että junamatkustus ei tuota vaikeuksia, jos joskus tulee tarve junalla jonnekin lähteä. Arvasinkin kyllä että ei Tomppa junista hermostu, sitä kun pelottaa enemmän nuo luonnonilmiöt kuten hiekkakuopat ja virtaavat vedet. No ei sentään onneksi nekään enää.