Nyt on Huima leikattu, ja toipuminen hyvällä alulla. Keskiviikkona leikkauspäivän aamuna Huima ehti aiheuttaa vielä viimeiset sydämentykytykset – olin keittiössä kun olohuoneesta kuului omituinen tumpsahdus, ja kun kävin katsomassa, niin Huima löytyi sohvalta hiukan hämmentyneen näköisenä. Se oli ponkaissut yhdellä tassulla kompostihäkistään sohvan selkänojan yli ja laskeutunut rähmälleen sohvatyynyjen päälle. Pitäisi varmaan kahlehtia se seinään kiinni että pysyisi aloillaan. 

Vein Huiman leikkaukseen yhdeksältä, ja kun paniikissa ollut raasu oli saanut rauhoitteen, lääkäri tutki vielä kerran sen jalan. Teki pahaa katsoa kun tassu hemppui polvesta ihan kuin sääriosa olisi ollut kokonaan irti. Ihan hyvä silti niin, kun lääkäri jotenkin odotti että Huima olisi hajonnut toisestakin polvestaan.

Yhdeltä sai tokkuraisen ja surkean koiran hakea kotiin. Kaksi ensimmäistä päivää koipea haudottiin kahden tunnin välein kylmällä, ja pissalle kannettiin tien poskeen. Eka yö meni kummaltakin valvoessa, nukutuksesta taisi olla huono olo vielä kaikkien kipujen päälle. Ruoka sentään maittoi jo illalla – siinä vaiheessa kun Huimalle ei ruoka maistu, niin asiat ovat todella huonosti.

Toisena ja kolmantena yönä aamuyöstä piti piippailla kun jalkaa särki, muuten potilas oli jo aika reipas. Parafiiniöljyn voimin käytiin ekan kerran kakalla perjantai-iltana, ja silloin Huima otti myös ensimmäiset varovaiset askeleet uudella polvella. Perjantaina Huima oli muutenkin jo aika reipas, ulkonakin jaksoi jo katsella ja haistella, ja olisi mielellään könkännyt vähän pidemmällekin. Myös side poistettiin perjantaina, ja haava näytti tosi siistille. Vain ihan ylimmäisen tikin reunat punoittivat hiukan. Kylmähoidon sai lopettaa myös, eikä jalka ollut missään vaiheessa näyttänyt yhtään  turvonneelle.

Lauantaina ja sunnuntaina Huima sai olla jo vähän aikaa poissa häkistä, eikä se olisi millään halunnut enää mennä sinne takaisin. Pissakäynnit se sai hoitaa suurimmaksi osaksi  itse kävellen, kannoin sitä vain jos alkoi kulkea ihan kolmella jalalla. Varovainen saa nyt vaan olla sen kanssa kun tuppaa jo kovasti hepuloimaan varsinkin ulkosalla.

Aamuöisin Huima herättää edelleen neljän-viiden maissa, ja se pitää käyttää ulkona. Senkin jälkeen se on vähän aikaa aika rauhaton, varmaan alkaa kipulääkkeen vaikutus olla jo vähissä. Vatsa toimii hiukan huonosti myös, ja näemmä aina aamuyöstä. Sunnuntai-aamuna luulin että kello on paljon vähemmän kuin se olikaan, ja liihottelin myrskysäässä kylillä pinkin aamutakin helmat hulmuten. Onneksi aamuseitsemältä Myllykylässä on vielä aika hiljaista…

Huima syö onneksi lääkkeensäkin mukisematta. Antibiootti on sellaisissa isoissa kapseleissa, mutta ei Huima ole tainnut huomata edes että herkkupalan sisällä olisi jotain ylimääräistä. Antibioottia jatketaan maanantain hammasleikkaukseen saakka, ja Metacamia vielä ensi lauantaille. Lisäksi mummeli on nyt saanut aamuin-illoiin Arthroflexia ja Nurtrolinia nivelrikkoonsa – hyvälle maistuvat nekin!

Tomera-raasua Huiman vointi on pelottanut edelleen kovasti , eikä sitä ole paljon viime päivinä näkynyt. Päivisin olen pitänyt sitä muutaman tunnin tarhassa, ja lenkitykset ovat hoituneet lyhyillä pyrähdyksillä takametsässä. Onneksi se sentään käyttää lenkkeilyajan tehokkaasti hyväkseen!  Lauantaina se oli aktivoinut itseään tarhassa pyydystämällä päästäisen, eli jotain iloa niistäkin otuksista siis! 

Potilas ja potilaan potka:

Neljäntoista siistin tikin rivistö:

Häkkieläin pakkolevossa: