Ehdittiin käydä Tompan kanssa kaksi kertaa agitreeneissä ennen kun Huiman vointi huononi. Nyt ei pahemmin tee mieli harrastella, pelkkä Tomeran lenkitys on aikamoinen ponnistus. Onneksi sen voi sentään laskea heti pihalta irti metsälenkille, missä se saa purettua tarmonsa huomattavasti paremmin kuin remmissä. 

 

Tomera on kyllä ollut tosi kiltti muutenkin viime päivät. Se näemmä tietää että kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi ja on sisällä tosi rauhallinen ja oleskelee enimmäkseen muualla kuin olkkarissa missä Huima pitää majaa. Eikä yhtään protestoi Huiman saamia namikongeja tai ryysi ovelle kun kannan Huimaa ulos. 

 

Mutta siis ne treenit:
Perjantaina oli juuri meille sopiva harjoitus, kahdeksan ekaa estettä pitkästä radasta. Alku oli hankala kun piti saada eka hypyltä koira koukkaamaan putkelle kauimmaisesta päästä, mutta loppu oli helpompaa ja käännöksistä selvittiin yhdellä persjätöllä putkelle ja takaaleikkauksella hypylle. Ja radanpätkä loppui keinuun!

 

Keinua tehtiin ensin aluksi yksittäisenä. Kokeiltiin ekaa kertaa ilman hihnaa, mutta Tomppa hyppäsi puolivälistä pois. Sitten hihnan kanssa, ja taas ilman. Vauhtia on helposti liikaa, mutta onneksi Tomera reagoi hyvin odota-käskyyn.

 

Radalla koitin eka kierroksella pakkovalssia putkeen, mutta kun Tomera ei tahdo oikein jäädä lähtöön niin se oli vähän hankalaa. Sitten loput kerrat työntämällä ja vetämällä, mikä olisi ollut hyvä juttu jos olisin vaan osannut sen vetämispuolen. Menihän se siitä sitten, ja loppurata myös aika hienosti. Muurilta tuli tiukka käännös hypylle, ja se oli varsinkin eka kerralla aika löysä, mutta takaaleikkaus sitten taas meni kivasti ja keinulle tullessa Tomera oli reippaasti edellä. Kuulin kun Tiina karjui haltuunottokäskyjä, mutta eipä hätää kun tiesin että Tomera odottaa kyllä keinulla kun sanotaan. 

 

Rata tehtiin neljä kertaa, ja saatiin neljä hienoa takaaleikkausta ja neljä upeaa itsenäistä keinua.   Uskomatonta tuon keinun kanssa, tämä taisi olla neljäs kerta kun sitä harjoiteltiin! Ja niin kun sitä pelkäsin ja sen opettamisen kanssa vetkuttelin!

 

* * *

Lauantaina käytiin rästimässä tokovuoron päälle. Ei ehkä ollut paras paikka rästiä kun Tomera oli jo valmiiksi vähän väsy, mutta päästiinpä nyt ainakin kaikista kertyneistä tunneista eroon ennen kuin aletaan kerätä uusia. 

 

Tokovuorolla ei tehtykään kuin vähän seuraamista, luoksetuloja, paikallamakuu x 2 ja tunnari. Paikallamakuu tehtiin ensin niin että Tomera makasi katselemassa kun kolme dobberia treenasi, aikaa minuutin verran ehkä ja itse jäin lähelle. Sitten tehtiin yhden dobberin lähellä – tai siis turvallisen välimatkan päässä  ehkä reilu minuutin makuu. Kummallakin kerralla Tomera makasi ihan hissukseen, mutta näytti vähän jännittyneelle.

 

Tunnari tehtiin kaksi kertaa viidellä kapulalla, hyvin meni muuten paitsi että se tahtoisi pudottaa kapulan heti kun on nostanut sen. No, se on sitten noudon ongelma.

 

* * *

Agivuorolla olisi ollut kiva treeni kun paikalla oli meidän lisäksi vain yksi bulldoggi ja rata oli huippumukava ja täysillä juostava. Olisi siksi, että meille tuli taas vähän vaikeuksia heti ekalla yrittämällä. Onneksi tuo meidän ongelma nyt myös selvisi, ja alitajuisesti olen näemmä myös sen ymmärtänyt kun olen koittanut pitää Tompan mahdollisimman paljon edelläni. Nyt se menee vaikka suoralla esteistä ohi jos jää yhtään väärään paikkaan.

 

Juttu on siis niin, että heti jos Tomera jää rintamalinjan taakse, se ahdistuu. Jos rintama on siihen suuntaan auki homma vielä toimii, mutta parhaiten menee jos se on hyvän matkaa edellä. Tämä selittää hyvin myös ne meidän kääntymisongelmat, niissä kun Tomera yleensä aina tuppaa jäämään  olan taakse. Takaaleikkaukset toimivat ihan hyvin, persjätöt kohtuudella, mutta valssit ja tavalliset "kaartamiset" sitten taas huonommin. Ja se radan alkuun odottamaan jääminen on tietty sitten myös hankalaa.

 

Hyvä kun ongelman ydin selvisi, hankalampaa vaan opetella ohjaamaan niin että homma toimii. Pitää myös pikkuhiljaa alkaa totuttamaan sitä siihen että se ei ole mikään maailmanloppu jos se vaikka  jääkin taakse.