Huima kävi taas vaihteeksi leikeltävänä,  ja tällä kertaa lähti roskikseen henkensä heittänyt raateluhammas. Huima alkoi täristä kauhusta  jo autossa kun huomasi mihin ollaan taas menossa, mutta onneksi päästiin heti toimenpidehuoneeseen ja aika nopeasti myös rauhoitukseen. Ennen rauhoitusta katsottiin vielä polven toimintaa, ja se vaikutti ihan hyvälle. Tikit otettiin pois, hampaat putsattiin ja kuollut hammas poistettiin nukutuksessa. Hampaat olivat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa, mutta löytyi sieltä myös kiillevaurioita ja katkeamia muutamista hampaista. Kontrolliin pitäisi siis mennä vuoden päästä.

Nyt on Huimalla edessä pari viikkoa mössöruokailua, pari päivää antibioottia ja kipulääkettä. Jalkaa saa alkaa rasittaa pikku hiljaa enemmän ja lisätä kävelymatkaa ontumisen mukaan. Ja häkin saa kasata varastoon, siitä Huima on taatusti mielissään! Seuraava kuukausi mennään joka tapauksessa hihnalenkein, ja koitetaan saada vähitellen jalkaan lihaksia. Vesijumppa tekisi hyvää – pitänee soittaa Koirakylpylään ja kysellä vähän hintoja ja aikoja. Seuraavan puolen vuoden aikana Huimalla on viikon tulehduskipulääkekuuri kerran kuussa, ja sitten puolen vuoden päästä leikkauskontrolli.

Lääkärin mukaan jalan paranemisen jälkeen meidän ei tarvitse varoa selkää eikä jalkaa, eli reipasta menoa sitten vaan – hyvä lihaskunto kun on kaiken a ja o. Mummu pitää saada myös pysymään hoikkana, ja suuntaus olisi nyt ihan lupaava kun parin viikon välein tehdyt punnitukset ovat olleet 17,8 / 17,4 / 17,0. Lihasmassa varmaan on tässä makoillessa vähentynyt, joten tuskin tuo varsinaisesti laihtunut kuitenkaan on.