Kun arkipäivien lenkkeilyt jäivät vähän liian vähiin, koitettiin ottaa hiukan takaisin viikonloppuna kun aurinko paistoi ja lämmitti arktista ilmastoa. Maltillisesti kuitenkin mentiin, ettei tassu rasittuisi liikaa.
Huima selvästi tykkää kun päästään jo vähän pois kotinurkilta, ja vauhti kiihtyy kun tullaan paikkoihin joissa ei olla pitkiin aikoihin päästy käymään. Välillä se lähtee kotoa tosi nihkeästi, mutta voi olla että sen mielestä on liian kylmä, tai sitten se kuvittelee ruoka-ajan olevan käsillä.
Sunnuntain lenkkimääräksi kertyi kolmella lenkillä viitisen kilometriä, lauantaina vähän vähemmän kun oli kylmempää. Ontumista on kauhean vaikea tarkkailla, mutta ei se ainakaan kovin merkittävästi ole pidemmilläkään lenkeillä lisääntynyt. Tänään Huima sitten kyllä liukastui kun hyökkäsi jonkun tiellä olevan risun kimppuun, mutta tupsahti onneksi terveelle kankulle. Vaikka kuinka lyhyellä hihnalla mennään, niin vahinkoja sattuu liukkaalla tiellä.
Edelleen Huima on vähän tavallista vaisumpi, mutta tänään se hiukan alkoi jo leikkimään Tomeran vanhalla lelunjämällä. Onneksi makuultaan, niin sai luvan jatkaa toimiaan:
Kun Huimaa lenkitetään 3-4 kertaa päivässä, pääsee Tomppa-raasu lenkille vain kerran. Kumpanakin päivänä sentään tehtiin ihan kunnon kelkkalenkki ihanassa auringonpaisteessa. Vaikka Tomsku ei kauheasti vedä, niin kiva sen kanssa on kelkkailla kun se juoksee hienosti edellä tasaista ravia, ja kiihdyttää jos pyydetään. Eikä pysähtele edes pissailemaan, vaikka kävelylenkeillä pitää lirutella jatkuvasti! Selvästi hyvää tekee muutoinkin tuo reippaampi meno sille – parin kelkkalenkin jälkeen se ravaa hitaammassa vauhdissa peitsaamisen sijaan, ja liikkuu pidemmällä askeleella.
Kahden koiran lenkitys erikseen alkaa käydä kohta jo työstä, mutta jospa kohta voisi ottaa jo Tompankin mukaan Huiman jaloitteluille!
Kommentit