Tomeran juoksu alkoi vihdoin maanantaina. Mikä ihana 8 kuukauden juoksuväli, mutta kyllähän niitä jo taas odoteltiinkin kauan. Perjantain treeneissä Tomera meni ja pissasi hallin lattialle, joten siitä kyllä jo tiesikin että tulossa ovat.

Perjantain treeneissä oli sijaiskouluttaja, joka oli varsin innostunut ja pätevä. Rata vaan oli meille ihan liian vaikea, ja oltiin lopulta Tompan kanssa molemmat aika tuskissamme. Olisikohan rata ollut ehkä peräti joku kolmosluokan rata..?

En edes opetellut rataa kuin kymmenen ekan esteen verran, ja siinäkin oli täysi työ. Ohjaus oli taas ihan kateissa, ja näemmä jokaisella kouluttajalla on sen verran eri näkemys ohjaustyylistä että senkin takia ehkä oli vaikeaa. Pähkinänkuoressa perjantain anti oli se että täytyy tarpeeksi ajoissa (mikä tarkoittaa siis ihan tosi ajoissa!) näyttää koiralle käännökset, ja muistaa katsoa rataa koiran näkökulmasta. Se on kyllä se juttu mikä aina tahtoo unohtua!

Jotain sentään meiltäkin onnistui – kepit keskellä rataa ja vielä kakkospuolelta menivät hyvin, samoin puomin kontakti.

Juuri ennen Tompan toista kierrosta halliin tuli ihan hyvin käyttäytyvä pikkutyttö, ja Tomppa sai taas pultit. Ou-oun jälkeen sain sen kyllä mukaan radalle, mutta kun piti tehdä käännös tyttöä kohti, se jäi tapittamaan siihen suuntaan enkä meinannut millään saada sitä enää mukaan.

Saatiin me joitain onnistuineitakin ohjauskuvioita aikaiseksi, mutta toisella kierroksella Tomppa ahdistui jo niin että en loppujen lopuksi meinannut saada sitä tekemää enää yhtään mitään. Pahin juttu oli taas kun menin jättämään sen valssin jälkeen selän taakse enkä jäänyt odottamaan. Ja vaikka en yleensä Tompan kanssa juuri hermojani menetä, niin tällä kertaa ikävä kyllä pottuunnuin siihen ihan kunnolla. Kai tuo Huiman sairastaminen saa pinnan vähän tavallista kireämmälle. 

* * *

Perjatain treenien jälkeen ajattelin että on pakko perua lauantai-aamun Hauhau-epikset, mutta kunnon yöunien jälkeen teki sitten kumminkin mieli lähteä. Ja ihme ja kumma: Tomppa oli hallille tullessa ihan innoissaan, ja kävi ensimmäiseksi nuuhkimassa häntä heiluen paikalla ollutta saman ikäistä tyttöä kuin mitä perjantaina oli haukkunut. Muutenkin Tomppa oli kauhean reipas, vaikka paikalla oli enemmän ja vähemmän rähiseviä ja kuumana käyviä isoja koiria. Itseäkään ei tällä kertaa jännittänyt yhtään ihme kyllä. 

Lähtö Nalan murisevan  häkin vierestä oli sitten jo vähän liikaa, ja Tomppa jolkotteli heti ekan esteen ohi. Sitten jatkettiin ihan reippaasti matkaa, puolivälissä ohitettiin yksi aita ja putkeen mentiin väärästä päästä, ja kolmanneksi vikan aidan eteen jäätiin toviksi seisomaan. Olisiko ollut taas vähän paha paikka juosta äänekkäitä koiria kohti, tai sitten Tomppa ihmetteli kun ei palkkaa kuulu ja otti itseensä. Loppuun saakka sentään päästiin (huikea 14 esteen rata ) ajalla 39 ja 30 virhettä. Hylyistä tuli 10 virhettä, eli luultavasti siis kaksi hylkyä ja kaksi vitosta. Kontaktit menivät tosi hyvin ilman lätkiäkin.

Kiva reissu, onneksi tuli lähdettyä! Toukokuussa on samanmoiset, eiköhän mennä silloin uudelleen.