Huiman hyvin alkanut kuntokuuri uhkaa tyssätä pakkasiin. Lauantai-aamuna päästiin vielä könkkäämään kilometrin lenkki, ja päivälläkin ihan mukavasti, mutta illalla oli Huiman mielestä jo niin kylmä että ainuttakaan tassua ei olisi kyennyt laskemaan lumeen. Tänä aamuna pakkasta oli jo 23 astetta, ja sain väkisin kiskoa Huiman edes pissalle. Pitänee kaivaa sille tossut jalkaan ja toivoa etteivät ole kovin liukkaat, kun sen pitää muutenkin kävellä aina siinä kadun liukkaimmassa kohdassa. Onneksi ensi viikolla päästään vesijumppaan lämpimiin sisätiloihin!

Muutoin Huima on jaksellut aika hyvin, mitä nyt on edelleen väsyneen oloinen. Välillä tuntuu että se ontuu enemmän ja epätoivo meinaa iskeä, mutta onneksi se sitten aina skarppaa ja liikkuu taas kelvollisesti. Liikunnan kanssa on myös epävarma olo kun en ihan tiedä mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa. Miltään lenkiltä ei ainakaan olla palattu ihan kolmella jalalla (paitsi pakkasen takia…) joten ehkä tämä nyt kuitenkin menee niin kuin pitääkin. Myös sisällä Huima taitaa liikkua pikkuisen varmemmin, eikä kompuroi enää niin paljon kuin aluksi. Se on alkanut myös venyttelemään enemmän, sekä etu- että takapäätä, ja varmaan alkaa ollakin ihan jumissa jo kaikesta tuosta onnahtelusta.

Perjantaina soitin lääkärille kun tuntui että posken turvotus ei tahdo laskea, ja ohjeeksi sain antaa taas kipulääkettä. Suussa näyttää ihan hyvälle, ja lauantaina kunnon valossa katsoen huomasin että itse asiassa poski ei taida ollakaan turvonnut, vaan poskiluu törröttää kun sen alla on leukaluussa kolo. Tänään leikkauksesta on viikko aikaa, ja periaatteessa Huima saisi jo alkaa syömään "normaalia" ruokaa pl. luut ja muut kovat. Mutta kun meidän normaalia ruokaa on ne luut, niin saa vielä tämän viikon syödä mössöjä. Haikeasti se aina kuuntelee oven takana kun Tomera rouskuttaa omia ruokiaan. 

Laura kävi yökyläilemässä viikonloppuna, ja kun en ehtinyt ihan joka hetki vahtia Huimaa, niin se joutui taas viettämään jonkin verran aikaa häkissä. Vastapainoksi se pääsi sitten pariin otteeseen kävelylle Jokelaan hiukan haistelemaan penkkoja ja katselemaan ihmisiä ja maailman menoa. Lisäksi aloin opettaa Huimalle naksuttelemalla sormien tunnistamista kun en muutakaan temppua keksinyt minkä voisi tehdä makuulla. Tiedä sitten oppiko se mitään, mutta ainakin se joutui vaivaamaan päätään miettimällä että millä kummalla se sen namin saa. Ykkösvaihtoehtona sillä oli tassulla läppääminen, ja kakkosena haukkuminen. Onneksi ei asuta kerrostalossa. Kyllä se jokusen kerran hoksasi nenälläkin tökätä. 

Tomera nautiskeli pakkassäästä täysin rinnoin. Näyttää kamalalle kun lenkin aikana sen pyllyyn kertyy jääpuikko ahkerasta merkkailusta, mutta eipä sitä näytä haittaavan. Tomera on ollut vielä juoksusta huolimatta aika rauhallinen, ja korvatkin sillä on niin hyvin auki että olen uskaltanut vielä laskea sen omin päin pihan perälle. Lauantai-iltana Tomeraa lykästi kun pääsi koko yöksi Lauran kainaloon nukkumaan, ja oli aamulla kuulemma herätellyt varovaisesti kielellä lipomalla ja vaatinut maharapsuja.  Kaipaa kai se Tomppakin erityishuomiota välillä kun on pitkään ollut ihan paitsiossa!

Mitään ei olla ehditty eikä tarjettu Tomeran kanssa tehdä, mitä nyt pariin otteeseen ollaan pidetty kapulasulkeisia. Nyt ollaan siinä vaiheessa että Tomera osaa tuoda oma-aloitteisesti kapulan jos lasken sen parin metrin päähän viereeni, ja herkut on esillä. Puukapulan kanssa tässä ei ole mitään ongelmia, mutta cobaniin kääritty metallikapula aiheuttaa sen verran inhonväristyksiä että sen kanssa pitää  ensin vähän vinkua ja miettiä voiko sitä yleensäkään ottaa suuhun. On sekin kapula sitten aina lopulta tuotu, tosin en ole vaatinut sitä vielä käteen, vaan riittää että joko pitää sitä istualtaan tai kiikuttaa vähän matkaa.

Tänään on juoksun kahdeksas päivä ja Tomera piti jättää varmuuden vuoksi aamulla sisään. Ja aika monta kertaa olen jo ehtinyt laskea Tompan ulos housut jalassa… No, enää vajaa pari viikkoa tätä lystiä!